Salmonellat ovat suolistobakteereja. Niitä tunnetaan yli 2000 eri serotyyppiä, jotka voivat aiheuttaa sairautta ihmisille ja eläimille. Salmonellat leviävät erityisesti elintarvikkeiden välityksellä. Tartunnan lähteinä voivat toimia mm. pastöroimaton maito, jäätelö, raaka liha, raaka siipikarjan liha, majoneesi ja kananmuna

Salmonellatartunta voi tulla siipikarjatiloille esim. rehun tai tuhoeläinten välityksellä tai poikasten mukana. Tartunta leviää helposti eläimestä toiseen. Linnuissa salmonella ei yleensä aiheuta näkyviä oireita, joskin esim. munantuotanto voi laskea ja poikaskuolleisuus nousta. Ongelman muodostavat salmonellan saastuttamat kananmunat ja siipikarjanliha, jotka voivat aiheuttaa ruokamyrkytyksiä ihmisille. Keski-Euroopassa ovat viime vuosina nostattaneet laajaa kohua salmonellan saastuttamien kananmunien aiheuttamat ruokamyrkytysepidemiat.

SALMONELLAVALVONTAOHJELMAN TAVOITTEENA PUHTAUDEN SÄILYMINEN

Suomessa ja muissa Pohjoismaissa salmonellatartuntoja esiintyy kansainvälisesti katsoen hyvin vähän. Suurin osa ihmisten tartunnoista on saatu Pohjoismaiden ulkopuolelta. Jotta tilanteemme säilyisi hyvänä myös toimiessamme EU:n sisämarkkinoilla, saatiin jäsenyysneuvotteluissa mahdollisuus vaatia Suomeen tuotavilta elintarvikkeilta takuuta salmonellattomuudesta. Edellytyksenä tälle on kuitenkin kattava salmonellavalvonta kotimaassa. Ohjelman tarkoituksena on pysyttää tuotantoeläimissä ja niistä saatavissa elintarvikkeissa salmonellojen esiintyminen nykyisellä alhaisella tasolla eli yhden prosentin alapuolella.

Ohjelmassa valvotaan nautoja, sikoja, siipikarjaa sekä niistä saatavaa lihaa ja kananmunia. Siipikarjaohjelma kohdistuu tilatasolla kanoihin, broilereihin ja kalkkunoihin koko tuotantoketjun ajan isovanhemmista tuotantopolveen. Kananmunapakkaamoihin saa toimittaa munia vain valvontaohjelman piirissä olevilta tiloilta, ja teurastamoihin vastaavasti valvottuja eläimiä, joista salmonellanäytteet on tutkittu. Teurastamoilla ja lihavalmistelaitoksilla sekä rehunvalmistuksella on omat valvontaohjelmansa.

Salmonellavalvonta Suomessa

NÄYTTEENOTOT

Näytteeksi kerätään häkkikanoilta luonnollisesti sekoittunutta ulostetta lantamattojen raapoista mattojen  käynnissä pidon jälkeen, muista häkkityypeistä lantakouruista tai –levyiltä, niin että näytteeseen tulee lantaa kaikista häkkikerroksista, eri puolilta kanalaa. Näyte kootaan kahteen pussiin, n. 150 grammaa kumpaankin. Laboratoriossa näytteet yhdistetään. Lattiakanaloista ja –kasvattamoista otetaan ulostenäytteen sijaan ns. tossunäytteitä: Saappaiden päälle vedetään imukykyiset, kostutetut tossut tai putkiloharsot tai -sukat, joilla kävellään eri puolilla kanala- tai kasvattamotilaa. Lattiakanalassa käytetään perusnäytteenottokerralla kaksi paria tossuja, joista muodostuu yksi yhteisnäyte, emokanalassa ja broileri- tai kalkkunakasvattamossa viisi paria, jotka jaetaan kahdeksi yhteisnäytteeksi. Näytteet otetaan parvikohtaisesti, kananuorikoista ennen siirtoa munituskanalaan, ja munintakauden aikana 22-26 viikon iästä lähtien 15 viikon välein. Broileri- ja kalkkunakasvattamoista perusnäytteet otetaan parven teurastusta edeltävien kolmen viikon aikana. Eläinlääkäri käy kerran vuodessa tekemässä valvontakäynnin, jolloin em. näytteet otetaan virallisena näytteenottona. Näytteet tutkitaan Elintarviketurvallisuusviraston hyväksymässä laboratoriossa käyttäen ISO 6579 (2002) –standardin laajennuksen (MSRV) –menetelmää.



Munituskanalaan tuotavat nuorikot tutkitaan salmonellan varalta kasvattamossa ennen niiden siirtoa munintakanalaan. Vuoden 2008 helmikuusta alkaen kasvattamoihin tuotavista untuvikoistakin on otettava salmonellanäyte (esim. laatikoiden aluspapereista), jos ko. erästä ei ole otettu näytettä jo hautomossa. Kanalan omistaja, tuottaja, on velvollinen ottamaan ensimmäisen perusnäytteen kanojen ollessa 22-26 viikon ikäisiä, ja seuraavat aina 15 viikon välein. Jos kanoja pidetään noin vuoden mittainen tuotantokausi ja ne lopetetaan muulla tavoin kuin teurastamossa, kolme näytettä riittää. Teurastamolle menevistä kanoista  viimeisin näyte otetaan neljän viikon sisällä teurasajankohdasta niin, että tulos ehtii tarkastuseläinlääkärille ennen kanojen noutoa. Häkkikanalassa perusnäyte muodostuu kahdesta 150 gramman ulostenäytteestä, lattiakanalassa kahden tossuparin yhteisnäytteestä. Kunnaneläinlääkäri tekee kerran vuodessa kanalaan valvontakäynnin, jolloin on virallinen näytteenotto. Viralliseen näytteeseen sisältyy lanta- tai tossunäytteiden lisäksi erikseen analysoitava pölynäyte. Samalla eläinlääkäri tarkastaa kirjanpidon salmonellatutkimuksista sekä katsastaa tuotantohygieeniset olosuhteet ja antaa tarpeen mukaan näihin liittyvää neuvontaa. Merkittäviä puutteita havaittaessa annetaan määräaika korjauksille, sanktioiden uhalla.

Emoparvista kunnaneläinlääkäri ottaa näytteitä kahdesti tuotantokauden aikana. Häkkikanaloista otetaan kaksi 150 gramman ulostenäytettä ja lattiaparvista viisi paria tossunäytteitä; molemmissa tapauksissa muodostuu kaksi yhteisnäytettä, jotka tutkitaan laboratoriossa erillisinä.

Broileri- tai kalkkunakasvattamosta tuottaja ottaa perusnäytteet kasvatuskauden viimeisten kolmen viikon aikana niin, että tutkimustulos on siipikarjateurastamon tarkastuseläinlääkärin tiedossa ennen kasvatuserän toimittamista teuraaksi. Viisi paria tossunäytteitä tutkitaan kahtena yhteisnäytteenä. - Myös broileri- ja kalkkunakasvattamoissa on kerran vuodessa eläinlääkärin valvontakäynti virallisine näytteenottoineen.
Niin munivan kanan, broilerin kuin kalkkunan emokasvattamoissa ensimmäiset näytteet otetaan untuvikkojen saavuttua kuljetuslaatikoiden pohjapapereista, sitten lanta- tai tossunäytteet neljän viikon vanhoista ja uudelleen kaksi viikkoa ennen lintujen siirtoa emokanalaan. Virallinen näytteenotto valvontakäynnin yhteydessä kerran vuodessa.

Hautomot ovat tarkassa valvonnassa: Siitosmunat on merkittävä niin, että emoparvi, josta munat ovat lähtöisin, on aina selvitettävissä. Jokaisen emoparven munista kuoriutuneista untuvikoista on hautomossa otettava näytteitä kahden viikon välein, ja tämän toteuttamisesta on oltava kirjallinen suunnitelma. Näytteeksi otetaan kuoriutumislaatikoiden pohjapapereita tai munankuorijätettä. Lisäksi on otettava näytteitä tuotantoympäristöstä – esim. sivelynäytteitä steriilillä pumpulipuikolla hautomon pintarakenteista - vastaavan eläinlääkärin hyväksymän kirjallisen valvontasuunnitelman mukaisesti. Vastaavan eläinlääkärin on tehtävä kuudentoista viikon välein hautomoon valvontakäynti, jolloin em. näytteet otetaan virallisena näytteenottona.

SALMONELLAN LÖYTYMINEN KOVA ISKU TUOTTAJALLE

Jos salmonellatartunta varmistuu, kunnaneläinlääkäri antaa siipikarjatilalle rajoittavat määräykset: lintujen ja munien luovutus tilalta estetään (salmonellatyyppi vaikuttaa siihen, onko kaikki tuhottava vai voidaanko niitä hyödyntää tietynlaisten kuumennuskäsittelyn jälkeen), parvi on pidettävä eristettynä, kuolleet linnut ja munat hävitettävä ministeriön määräämällä tavalla, lanta ja kuivikkeet käsiteltävä eläinlääkärin ohjeiden mukaisesti siten, ettei salmonellan leviämisestä ole vaaraa. Hygieniasta ja puhdistuksista on omat määräyksensä. Epidemiologisen selvityksen ja lisänäytteenoton avulla selvitetään tilan muiden siipikarjaparvien tilanne.  Tyhjennyksen, asianmukaisen puhdistuksen ja desinfioinnin jälkeen tila vapautetaan rajoituksista ja se voi ottaa uudet eläimet, kun puhtaus on vaadituin näyttein varmistettu. - Vakuutukset voivat jossain määrin tulla apuun salmonellatartunnan aiheuttamia tappioita kattamaan.

VALVONNAN KUSTANNUKSET

Valvontaohjelman perusnäytteenotosta aiheutuvista kustannuksista, mukaan lukien eläinlääkärin käynnit, vastaa siipikarjan omistaja.

MAA- JA METSÄTALOUSMINISTERIÖN ASETUS KANOJEN, BROILEREIDEN JA KALKKUNOIDEN SALMONELLAVALVONTAOHJELMASTA 13.12.2006


SUOMEN SIIPIKARJALIITON JÄRJESTÄMÄ SALMONELLANÄYTEPALVELU

Siipikarjaliitto tarjoaa tuottajille palvelua salmonellavalvonnan järjestämiseksi. Siipikarjaliitto lähettää tilauksesta tuottajalle näytteenottotarvikkeet ohjeineen sekä lähetyskotelon. Näyte tutkitaan Siipikarjaliiton sopimuslaboratoriossa. Tuloksen valmistuttua lähetämme tuottajalle kirjallisen todistuksen tutkimuksesta. Pakkaamo, teurastamo sekä viranomaiset saavat niinikään tiedon tutkimustuloksesta.


Toimintokuvaus; kananmunantuottajat
Toimintokuvaus; poikastoimittajat

Näytteenottomateriaalin tilauslomake