Luomukananmunantuotanto

Vuoden 2005 lopussa Suomessa oli 46 luomukanatilaa (luomueläinmäärien yhteenveto). Edelliseen vuoteen verrattuna tilojen määrä väheni seitsemällä. Kanamäärä on kuitenkin noussut liki kymmenellä tuhannella ollen nyt 84 000. Eniten luomukanoja on Varsinais-Suomessa (luomueläinmäärät TE-keskuksittain).

Luomukananmunantuotannon kasvu Suomessa on ollut ripeää. Vuonna 2000 luomukanoja oli vasta n. 30 000. Vuodesta 2000 vuoteen 2003 kanojen määrä lisääntyi 80 % ja vuonna 2004 luomukanoja oli jo n. 75 000 kpl. Vuonna 2005 kanamäärä kasvoi edelleen. Keskimääräisesti kanoja on kullakin tilalla n. 1 800.

Luomukananmunien markkinaosuus on oli vuoden 2005 syksyllä 5,8 % (lähde: Finfood Luomu/A.C Nielsen Scan Track). Luomumunien markkinaosuus oli kasvanut 0,8 % vuoteen 2004 verrattuna. Kuorimunien kokonaiskulutuksesta luomumunien osuus on 2,5 - 3 %. Suomessa kaikkien luomutuotteiden kokonaiskulutus on noin prosentin luokkaa. Vuodelta 2006 tuloksia ei vielä ole.

Luomulihasiipikarja

Luomulihasiipikarjatuotantoa Suomessa ei tällä hetkellä juuri ole. Luomukalkkunoita on kahdella tilalla ja luomuankkoja yhdellä tilalla Eviran tilaston mukaan. Luomubroilerin kasvatusta kokeiltiin muutamalla erällä jokunen vuosi sitten (2001 – 2002), mutta tällä hetkellä jatkoa ei ole suunnitteilla ainakaan isompien lihatalojen puolelta. Tuotannon loppumisen syynä olivat tavanomaista tuotantoa merkittävästi korkeammat tuotantokustannukset ja kuluttajien haluttomuus maksaa luomubroilerista tuotantokustannukset kattava hinta, vaikkakin kysyntä näennäisesti oli suurta.

Luomusiipikarjatuotteiden hinnanmuodostus

Luomubroilerin kuten luomukananmunienkin korkeammat hinnat johtuvat tavanomaista tuotantoa korkeammista tuotantokustannuksista. Korkeammat tuotantokustannukset taas johtuvat mm. seuraavista syistä:

• suurempi tilavaatimus (eli pienempi eläintiheys) -> tavanomaista vähemmän eläimiä/neliö jolloin rakennuksen kiinteät kustannukset eläintä kohden ovat suuremmat (esim. lämmitys)
• luomukanoilla myös munintapesä- ja orsitilaa on enemmän kuin tavanomaisissa lattiakanaloissa
• ulkoilu -> ulkotarhat; niiden perustaminen ja vuosittainen huolto (istutukset kanojen viihtyvyyden lisäämiseksi, maaperän vaihto loisten määrän hallitsemiseksi jne.), ulosmenoluukut
• luomutuotantorakennuksissa pitää olla ikkunoita vähintään 5 % lattia-pinta-alasta (tavanomaisissa kanaloissa ikkunoita ei yleensä ole)
• luomurehu (kalliimpaa kuin tavanomainen), myös karkearehua annettava päivittäin
• luomukanojen munintaprosentti hieman alhaisempi kuin tavanomaisessa tuotannossa
• broilereilla tavanomaiseen verrattuna yli kaksinkertainen kasvatusaika (luomussa vähintään 81 vrk, tavanomaisessa n. 35-38 vrk)
• vuoden 2006 alusta myös kananuorikot on ruokittu luomurehulla ja näin ollen niiden hankintahinta on noussut

TUTKIMUS

Helsingin yliopiston Maaseudun tutkimus- ja koulutuskeskus Mikkeli ja Helsingin yliopiston eläinlääketieteellinen tiedekunta ovat käynnistäneet vuonna 2003 tutkimuksen ” Luonnonmukainen munantuotanto: eläinten hyvinvoinnin ja elintarviketurvallisuuden hallinta”. Tutkimuksessa selvitetään luomukanojen hyvinvointiin ja terveyteen sekä munien elintarviketurvallisuuteen vaikuttavia seikkoja. Hanke päättyi vuoden 2005 lopussa ja lopulliset tulokset valmistunevat tämän vuoden aikana. Päärahoittajana hankkeessa on maa- ja metsätalousministeriön luomututkimusohjelma.

Siipikarjaliitossa päättyi vuonna 2002 MMM:n tukema hanke luomukananmunantuotannon ruokinnallisten ja hoidollisten erityispiirteiden selvittämiseksi. Hankkeen loppuraportin voi tilata Siipikarjaliiton toimistolta,
puh. (03) 438 4737.

Maa- ja elintarviketalouden tutkimuskeskuksen (MTT) tutkimuksen ” Ympäristöä säästävät siipikarjan ruokinta- ja tuotantomenetelmät ” (1999 – 2007) yhtenä osana tutkittiin luomunuorikoiden ja munivien kanojen ruokintaa.

MTT:ssä selvitettiin kotovaraisen ruokinnan optimointia luonnonmukaisessa sian ja siipikarjan tuotannossa vuonna 2002 päättyneessä tutkimushankkeessa.

NEUVONTA

Maa- ja metsätalousministeriöltä on vuodesta 2003 saatu erillistä rahoitusta luomutuotannon neuvonnan kehittämiseen. Tavoitteena on ollut hajanaisen luomusiipikarjaneuvonnan kokoaminen yhteen paikkaan eli Siipikarjaliittoon ja saattaa tuottajia sekä muita alan toimijoita yhteistyöhön.

Tämän valtionavun turvin Siipikarjaliitossa aloitti elokuussa 2003 agrologi (AMK) Jaana Partanen luomuun keskittyvänä siipikarjaneuvojana, päätoimialueenaan luomumunantuotanto. Tukena toimii ohjausryhmä, jossa on edustajat Siipikarjaliiton lisäksi mm. ProAgria Maaseutukeskusten Liitosta, Luomuliitosta, MTT:stä ja myös tuottajista. Jaanan tilalla aloitti helmikuussa 2005 agrologi (AMK) Satu Ahdesmäki, joka hoiti tehtävää lokakuuhun 2006 saakka. Tällä hetkellä erillistä luomuneuvojaa ei ole, vaan luomuasiosta vastaa Päivi Heikkilä (paivi.a.heikkila@agronet.fi).