EVIRAN OHJE KOSKIEN VAROTOIMENPITEITÄ LINTUINFLUENSSAN LEVIÄMISEN EHKÄISEMISEKSI LUONNONVARAISTEN LINTUJEN JA SIIPIKARJAN VÄLILLÄ

  • Asetus siipikarjan suojaamisesta luonnonvaraisilta linnuilta
    http://www.finlex.fi/fi/laki/alkup/2006/20060386, muutos http://www.finlex.fi/fi/laki/alkup/2011/20110081
    on voimassa ajanjaksolla 1.3 - 31.5. koko maassa.
  • Asetus koskee sekä kaupallista toimintaa (myös luonnonmukaista tuotantoa) että harrastesiipikarjan pitoa.Asetuksen mukaan siipikarja ja tarhatut vesilinnut tulee suojata kontaktilta luonnonvaraisten vesilintujen kanssa, koska ne muodostavat suurimman uhan lintuinfluenssan leviämiselle. Tarhat tulee suojata esim. riittävän tiheällä verkolla.
  • Siipikarjalla tarkoitetaan kanoja, kalkkunoita, helmikanoja, ankkoja, sorsia, hanhia, viiriäisiä, kyyhkysiä, fasaaneja, peltopyitä, metsoja, teeriä, riikinkukkoja, strutseja, emuja, nanduja, sekä muita tarhattavia lintuja
  • Tarhatuilla vesilinnuilla tarkoitetaan ankkoja, sorsia sekä hanhia
  • Luonnonvaraisilla vesilinnuilla sorsalintujen (Anseriformes) ja rantalintujen (Charadriiformes) lahkojen lintuja

ULKONAPITOKIELTO

Pääsääntöisesti linnut on pidettävä sisällä asetuksen voimassaoloajan koko Suomen alueella.

 Ulkonapitokielto ei kuitenkaan koske (MMMas. 81/2011):

1) eläinsuojelulain (247/1996) 20 §:ssä tarkoitettuja eläintarhoja ja pysyviä eläinnäyttelyjä

2) kyyhkyslakoista eläinten hyvinvoinnille välttämättömiä vapaalentoja

3) sellaisia pitopaikkoja, joissa ei pidetä samanaikaisesti sekä tarhattuja vesilintuja että kaupalliseen lihan- tai munantuotantoon tarkoitettua muuta siipikarjaa ja joissa ulkotarhat on suojattu riittävän tiheällä verkolla tai muulla vastaavalla tavalla siten, että luonnonvaraiset vesilinnut eivät pääse kosketuksiin siipikarjan kanssa.

Tällaisessa tapauksessa ulkotarhat tulee suojata riittävän tiheällä verkolla tai muulla vastaavalla tavalla niin, että luonnonvaraiset vesilinnut eivät pääse kosketuksiin siipikarjan kanssa. Käytännössä tämä tarkoittaa, että esimerkiksi muutaman kanan omistajat tai riistatarhaajat voivat pitää lintujaan ulkona verkolla suojatulla ja katetulla alueella. Poikkeus ei ole mahdollinen pitopaikoissa, joissa samanaikaisesti pidetään tarhattuja vesilintuja ja kaupalliseen lihan- tai munantuotantoon tarkoitettua muuta siipikarjaa. Näillä tiloilla kaikki siipikarja on pidettävä kevään ajan sisätiloissa.

  • Ulkoilualueen katoksi riittää verkko eikä läpäisemätöntä katetta välttämättä tarvita
  • Poikkeus ulkotarhojen kattamiseen verkolla: Maalintuja voidaan pitää myös verkottamattomissa tarhoissa, jos siipikarjan ulkoilualue ei sijaitse vesistön läheisyydessä eikä ulkoilualueen läheisyydessä oleile vesilintuja esimerkiksi sulamisvesissä pelloilla. Tästä käytännön esimerkkinä voidaan pitää strutsitilaa, jossa ulkoilutarhan alueella ei ole lampea tai ojaa ja lintujen todennäköinen kontakti vesilintuihin on erittäin vähäinen. Sileälastaisille linnuille ulkotarhojen käyttö on usein hyvinvoinnille välttämätön eikä niiden tarvitsemaa jaloittelualuetta ole aina mahdollisuutta kattaa lintujen korkeuden ja tilantarpeen vuoksi. Sen sijaan tarhattujen vesilintujen pitäminen ulkona ilman verkkosuojaa ei ole mahdollista.

 Pääsääntöisesti suositellaan kuitenkin lintujen pitämistä sisätiloissa koko maalis-toukokuun ajan.

REHUN JA JUOMAVEDEN SUOJAAMINEN

Siipikarjan rehu ja juomavesi tulee suojata luonnonvaraisilta vesilinnuilta ja niiden ulosteilta kaikissa tapauksissa, koska lintuinfluenssa leviää helposti ulosteiden mukana. Tämän vuoksi rehun ja juomaveden saanti on kaikkina vuodenaikoina järjestettävä sisätiloissa tai muussa paikassa, jossa ei ole vaaraa luonnonvaraisten vesilintujen pääsystä sinne.

Siipikarjalle ei saa käyttää juomavedeksi sellaista pintavettä, joka on peräisin paikasta, jossa on paljon luonnonvaraisia vesilintuja, esimerkiksi matalista ruovikoista tai lammista.

ILMOITUS SIIPIKARJAN ULKONAPIDOSTA

Sen, joka pitää siipikarjaa ulkona maaliskuun alun ja toukokuun lopun välisenä aikana (edellä kohdassa 3 tarkoitetut pitopaikat) on tehtävä kunnaneläinlääkärille ennakolta ilmoitus siipikarjan ulkonapidosta.

Ilmoitus on tehtävä kirjallisena ja siitä on käytävä ilmi seuraavat seikat:

1) mitä lintulajeja ulkonapito koskee

2) lintujen lukumäärä

3) etäisyys pitopaikasta lähimpiin järviin, lampiin ja jokiin.

4) selvitys siitä, miten lintujen suojaaminen luonnonvaraisilta vesilinnuilta toteutetaan ulkotarhassa.

Siipikarjan ja muiden lintujen vieminen eläinnäyttelyihin tai muihin vastaaviin tilaisuuksiin

Siipikarjan ja muiden lintujen vieminen eläinnäyttelyihin tai muihin vastaaviin tilaisuuksiin on kielletty maaliskuun alusta toukokuun loppuun. Kielto ei koske vähintään kuuden kuukauden ajan maassa olleita ja yksinomaan sisätiloissa lemmikkieläiminä pidettäviä häkkilintuja.

LINTUINFLUENSSAEPÄILYSTÄ ILMOITTAMINEN:

  • Siipikarjanpitopaikan omistajan tai haltijan on ilmoitettava kunnan- tai läänineläinlääkärille, jos hän epäilee siipikarjan kuolleen tai sairastuneen lintuinfluenssaan.
  • Lintuinfluenssan aiheuttamat oireet vaihtelevat virustyypin ja lintulajin mukaan. Lintuinfluenssaan sairastuneilla linnuilla voi olla joku/joitakin seuraavista oireista: äkillinen korkea kuolleisuus, apaattisuus, ruokahaluttomuus, muninnanlasku, pään alueen turvotus, hengitystieoireet, ripuli, hermosto-oireet.
  • Sairauden oireiden lisäksi lintuinfluenssaan voivat viitata myös seuraavat havainnot, joista on välittömästi ilmoitettava kunnaneläinlääkärille: 

a) rehun ja veden kulutuksen pieneneminen yli 20 prosentilla
b)munantuotannon pieneneminen yli viidellä prosentilla yli kahden päivän ajaksi
c) kuolleisuusasteen nousu yli kolmeen prosenttiin viikossa.

  • Omistajan ilmoittaessa oireista, jotka voivat viitata lintuinfluenssaan, on kunnaneläinlääkärin mentävä paikan päälle tarkistamaan tilanne, ellei jotain aivan ilmeistä muuta syytä oireille ole havaittavissa.
  • Jos pitopaikassa on syytä epäillä lintuinfluenssaa, toimitaan maa- ja metsätalousministeriön päätöksen 3/EEO/96 mukaisesti.

 Jos asetuksen voimassaoloaikana lintuinfluenssaa todetaan luonnonlinnuissa tai siipikarjassa Suomessa, sovelletaan kyseisillä alueilla näitä tilanteita koskevia päätöksiä (3/EEO/96 ja 2006/563/EY). Päätöksistä johtuen saatetaan sisälläpitomääräyksiä tiukentaa alueellisesti.