kalkkunajaosto_kapea_vas

............................................................................................................
                                                                                    Toukokuu 2005
1 Johdanto

2 Yleistä suomalaisesta siipikarjanlihan tuotannosta
2.1 Siipikarjanlihan kulutus ja tuotanto Suomessa
2.2 Siipikarjalihan tuotanto Suomessa on pitkälle erikoistunutta sopimustuotantoa
2.3 Tuotantorakenne
2.4 Lainsäädäntö ja valvonta
2.5 Maatalouspolitiikka
2.6 Siipikarjatuotannon kansalliset laatutavoitteet

3 Suomalaisen lihasiipikarjan hyvä tuotantotapa
3.1 Eläinaines
3.2 Siipikarjaemot vaativat erityishoitoa
3.2.1 Siemennys
3.2.2 Munat ja niiden käsittely tilalla
3.3 Hautomosta terveitä untuvikkoja
3.3.1 Haudontamunat
3.3.2 Haudontaa seurataan tarkkaan
3.3.3 Virkeät ja hyvinvoivat untuvikot viedään välittömästi kasvattamoihin
3.3.4 Oikeat olosuhteet ensiminuuteista alkaen
3.4 Lihasiipikarja kasvatetaan lattiakasvatuksena
3.4.1 Lattiakasvatus mahdollistaa lajinmukaisen käyttäytymisen
3.4.2 Häiriökäyttäytymisen ennaltaehkäisy
3.5 Oikeat kasvatusolosuhteet
3.5.1 Tehokas ilmanvaihto
3.5.2 Lämpötila ja kosteus
3.5.3 Pehku / kuivike
3.5.4 Valo
3.5.5 Hyvinvoinnin turvaaminen häiriötilanteissa
3.6 Ruokinta
3.6.1 Vesi
3.6.2 Rehu
3.7 Eläinten hoito ja terveydenhuolto
3.7.1 Ammattitaitoinen eläinten hoito
3.7.2 Vapaaehtoinen terveystarkkailuohjelma on viranomaismääräyksiä tiukempi
3.7.3 Tilatason tuotantohygienia
3.7.4 Neuvonta, koulutus ja tutkimus tukevat tilojen kasvatustyötä
3.8 Lastaus ja teurastus vaativat tarkkaa suunnittelua
3.8.1 Valmistautuminen
3.8.2 Lastaus
3.8.3 Kuljetus
3.8.4 Teurastus- ja lihanjalostus

4 Yhteispeli ympäristön hyväksi
4.1 Ympäristön huomioiminen jokapäiväistä toimintaa
4.2 Toimintaan tarvitaan erilaisia lupia
4.3 Eläinperäisten sivutuotteiden käsittely tiukasti ohjeistettu
4.3.1 Lanta on hyvä eloperäinen lannoite ja kasvualusta
4.3.2 Itsestään kuolleet ja lopetetut käsitellään huolella
4.3.3 Muut eläinperäiset sivutuotteet

5 Lisätietoja ja yhteystietoja
5.1 Viranomaiset
5.2 Tutkimus ja koulutus
5.3 Yhdistyksiä
5.4 Yrityksiä

6 Asiasanasto

........................................................................................................................

Tunnettua ja turvallista suomalaista siipikarjanlihaa
- Suomalaisen lihasiipikarjan hyvän tuotantotavan kuvaus -

1 Johdanto

Suomalaisen lihasiipikarjatuotannon hyvän tuotantotavan kuvaus on tehty täydentämään kansallista laatutyötä. Vastaava hyvän tuotantotavan kuvaus on Suomessa tehty maidontuotantoon. Sianlihantuotannon kuvaus on valmisteilla.

Kuvauksessa kerrotaan, miten suomalainen siipikarjanliha on tuotettu ja kuinka lihan laatu on varmistettu. Kuvaus kattaa sopimustuotantopohjaisen broileri- ja kalkkunatuotannon ja soveltuvin osin myös muun elinkeinomittakaavan lihasiipikarjatuotantoa.

Työn ovat rahoittaneet Maa- ja metsätalousministeriö sekä alan yritykset (HK Ruokatalo Oy, A-Tuottajat Oy, Ruoka-Saarioinen Oy ja Järvi-Suomen Portti Osuuskunta). Hankkeen hallinnoinnista on vastannut Lihateollisuuden tutkimuskeskus LTK Osuuskunta. Ohjausryhmän jäsenet ovat olleet Tapio Kumpu-Huhtala, A-tuottajat; Mari Laihonen, Elintarvikevirasto ja Tiina Varho-Lankinen, siipikarjan kasvattajien edustaja. Projektiryhmän jäsenet ovat olleet: Veikko Kemppi, HK Ruokatalo Oy; Tapio Kumpu-Huhtala, A-tuottajat; Markku Raevuori, Lihateollisuuden tutkimuskeskus LTK, Marjatta Rahkio, Lihateollisuuden tutkimuskeskus LTK, Ilpo Seppänen, Järvi-Suomen Portti ja Pekka Wiro, Ruoka-Saarioinen Oy. Työn toteutuksesta ovat vastanneet Ilkka Raukola, Siipikarjaliito ry ja Tiina Harrinkari, TJH Poultry Consulting. Työn laadinnassa on kuultu seuraavia asiantuntijoita: Sari Salminen, MMM, Sirpa Kiviruusu, MMM, Hannu Tiuttu, Suomen Broiler Oy sekä lihasiipikarjan kasvattajien edustajina Hannu Vahtivaraa ja Juha Kylämäkeä.

Suomalaisen lihasiipikarjan hyvän tuotantotavan kuvauksen ylläpidosta ja päivityksestä vastaa jatkossa Siipikarjaliitto ry.

 

2 Yleistä suomalaisesta siipikarjanlihan tuotannosta

2.1 Siipikarjanlihan kulutus ja tuotanto Suomessa

Siipikarjanlihan tuotanto on lisääntynyt voimakkaasti viimeisten vuosikymmenten aikana kasvaneen kysynnän myötä. Suomessa siipikarjan liha myydään yleensä tuoreena ja pitkälle jalostettuna. Tämä asettaa tuotannolle erityisvaatimuksia, koska tuorelihan myynti on erittäin vaativaa. Lihan laadun varmistamiseksi koko ketjun pitää toimia tarkan suunnitelman mukaisesti ja täsmällisesti.

Kuvassa 1 on esitetty siipikarjanlihan kulutuksen ja tuotannon kehittyminen Suomessa vuosien 1979 ja 2005 (ennuste) välillä. Kuviin 2a ja 2b on eritelty broilerin ja kalkkunan lihan kulutus ja tuotanto. Päivitys ks. sivu Tilastoa.

Kuva 1. Siipikarjanlihan tuotanto ja kulutus Suomessa 1979-2005e. Lähde: Gallup Elintarviketieto Oy.



Kuva 2a. Broilerin tuotanto ja kulutus Suomessa 1995-2005e. Lähde: Gallup Elintarviketieto Oy.

Kuva 2b. Kalkkunanlihan tuotanto ja kulutus Suomessa 1995-2005e. Lähde: Gallup Elintarviketieto Oy.

2.2 Siipikarjalihan tuotanto Suomessa on pitkälle erikoistunutta sopimustuotantoa

Lihasiipikarjatuotanto on sopimustuotantoa, jossa hyvän tuotantotavan toteutuminen varmistetaan tuottajan ja siipikarjateollisuusyrityksen välisellä sitovalla tuotantosopimuksella.

Sopimustuotannon tarkoituksena on tuottaa laadukasta siipikarjanlihaa lihanjalostusteollisuuden raaka-aineeksi edelleen jalostettavaksi kuluttajan tarpeiden mukaan. Sopimustuotanto mahdollistaa tuotteen ja tuotannon laadukkuuden lisäksi tuotannon suunnitelmallisuuden ja tehokkuuden. Toimintatapa luo edellytykset tuotannon taloudelliselle kannattavuudelle ja jatkuvuudelle sekä mahdollistaa herkän reagointikyvyn markkinoilla tapahtuviin muutoksiin. Suomalaiset lihasiipikarjatilat ovat pitkälle erikoistuneita, mikä varmistaa koko tuotantoketjun toimimisen kokonaisuuden kannalta parhaalla mahdollisella tavalla.

Sopimustuotannossa eri osapuolet sitoutuvat yhteisiin laadullisiin ja määrällisiin tavoitteisiin. Työkaluina ovat tuotantosopimus sekä sitä täydentävät ohjeet ja määräykset. Tuotantosopimuksessa ja sen liitteissä sovitaan taloudellisten seikkojen lisäksi tuotteen ja toiminnan laatuun liittyvistä yksityiskohdista sekä määritellään vastuualueet. Sopimustuotannossa toiminnan laatuun liittyvät vaatimukset ovat usein tiukempia kuin lainsäädäntö edellyttää.

Lihasiipikarjan sopimustuotantoa Suomessa ohjaa siipikarjateollisuus. Broileriketjua suunnitellaan noin kolme vuotta ja kalkkunaketjua noin viisi vuotta nykyhetkestä eteenpäin. Ketjumainen, pitkälle suunniteltu tuotanto mahdollistaa laadun ja tuotantomäärien optimoinnin. Siitoseläinten tuonti tapahtuu viranomaismääräyksiä ja ETT ry:n lisäohjeita noudattaen. Lihasiipikarjan kasvattaja ja siipikarjateollisuusyritys sopivat yhdessä mahdollista muutoksista sopimustuotantoon. Tiivis yhteistyö osapuolten kesken varmistaa tiedonkulun ja mahdollistaa tuotannon kehittymisen kuluttajien vaatimuksia vastaavaksi.

Pitkälle ketjuuntuneen sopimustuotannon vuoksi suomalaisen siipikarjanlihan alkuperä on luotettavasti ja yksinkertaisesti selvitettävissä.

2.3 Tuotantorakenne

Sopimustuotannon, erikoistumisen ja pääomavaltaisuuden vuoksi Suomessa kaikki broilerinkasvatus on sopimustuotantoa ja kalkkunankasvatuksesta 95 % on sopimustoiminnan piirissä.

Suomalainen lihasiipikarja-ala työllistää suoraan ja aliurakointien kautta merkittävän määrän henkilöitä tiloilla, panosteollisuudessa, kuljetuksissa, lihateollisuudessa ja kaupassa.

Tuotantopolven broilereita kasvattavalla tilalla on keskimäärin 39 800 kasvatuspaikkaa ja vastaavalla tuotantopolven kalkkunatilalla 7 225 kasvatuspaikkaa. Taulukossa 1 on esitettynä broilerikasvattamoiden tuotantorakenne vuonna 2004 ja taulukossa 2 on kalkkunakasvattamoiden tuotantorakenne vuonna 2005.

Taulukko 1. Broilerikasvattamoiden tuotantorakenne broilerimäärän mukaan 2004. Lähde: Broileryhdistys 2004.

Taulukko 2. Kalkkunakasvattamoiden tuotantorakenne kalkkunamäärän mukaan vuonna 2005. Lähde: Siipikarjanlihateollisuus.

hyva_tuotantotapa_taul2

 

2.4 Lainsäädäntö ja valvonta

Lainsäädäntö kattaa koko tuotantoketjun untuvikosta kauppaan. Suomen lainsäädäntö on harmonisoitu EU:n lainsäädännön kanssa. Eläinsuojelua, elintarvikehygieniaa ja eläinlääkintää koskevat lait ja asetukset ovat luettavissa Maa- ja metsätalousministeriön internet-sivuilta (www.mmm.fi). Ympäristöä, ympäristönsuojelua ja rakentamista koskevaa lainsäädäntöä on Ympäristöministeriön sivuilla (www.ymparisto.fi).

Käytännön tasolla lakien valvonta on jaettu eri viranomaisten vastuulle. Ministeriö ja suoraan niiden alaisuudessa toimivat virastot ohjeistavat läänejä, jotka puolestaan vastaavat kuntien ohjeistuksesta.

Siipikarjan kasvatusta tilatasolla valvovat kunnaneläinlääkäri ja läänineläinlääkäri. Valvova viranomainen käy tuotantotiloissa tarvittaessa, jokaisella tilalla kuitenkin vähintään vuosittain virallisen salmonellanäytteenoton yhteydessä.

Teurastus- ja lihanjalostustoiminnan sekä elintarvikkeiden valmistuksen turvallisuuden valvonnasta vastaa suuremmissa lihayrityksissä Elintarvikeviraston määräämä tarkastuseläinlääkäri. Pienimuotoisissa tehtävää hoitaa kunnaneläinlääkäri.

Kunnat valvovat myös elintarvikeyritysten toimintaa. Kuntien terveystarkastajat hyväksyvät elintarvikehuoneistot. Rakennusvalvonta ja ympäristölupien myöntäminen tiettyyn laajuuteen asti on kuntien tehtävänä.

TE-keskukset valvovat maatalouden tukiehtojen täyttymistä.

2.5 Maatalouspolitiikka

EU-liittymissopimuksen perusteella suomalaiselle siipikarjalihatuotannolle voidaan maksaa eläinmäärään tai eläinpaikkojen lukumäärään perustuvia kansallisia eläintukia. Kansallisen tuen tarkoitus on tasoittaa tuotantokustannuseroja, joita on Suomen ja alhaisempien tuotantokustannustason maiden välillä. Nämä erot ovat seurauksia mm. ilmastoeroista ja pienestä tilakoosta. Tuen avulla halutaan edistää myös lintujen hyvinvointia, ympäristön tarkempaa huomiointia sekä ylläpitää hyvä hygienia koko ketjussa.

Kansallisten tukien osuus siipikarjatilan tulon muodostuksesta on merkittävä. EU:n komissio hyväksyy Suomessa käytettävät tukitasot ja tukiehdot.

 

2.6 Siipikarjatuotannon kansalliset laatutavoitteet

Kaiken toiminnan perusta on lakisääteisten vaatimusten täyttyminen. Laadun lakisääteistä tasoa korkeampaa toimintaa kutsutaan laadun kansalliseksi tasoksi, ja eräs sitä kuvaava tekijä on hyvä tuotantotapa. Hyvän tuotantotavan tavoite on tuottaa suomalaiselle kuluttajalle laadukasta suomalaista siipikarjanlihaa kannattavasti ja tehokkaasti.

Osoitus suomalaisen lihasiipikarjan hyvän tuotantotavan toimivuudesta on se, että siipikarjan lihahygienia ja eläinten terveydentila on maailman parhaita. Suomessa on jo usean vuoden ajan keskitytty estämään ns. zoonoottisten taudinaiheuttajien leviämistä. Kansallisessa salmonellan valvontaohjelmassa on sitouduttu pitämään salmonellabakteerien esiintyminen alle 1 % tuotantoeläimissä ja lihassa. Suomessa käytössä olevan salmonellan ehkäisyohjelman kaltainen järjestelmä on EU-maista käytössä ainoastaan Ruotsissa.

Eläinten terveyden, hyvinvoinnin ja tuotannon kannattavuuden kannalta on tärkeää, että Suomessa ei esiinny vakavia siipikarjatauteja. Lintujen terveydentilasta johtuen meillä käytetään vähän tai ei lainkaan lääkkeitä ja rokotuksia. Terve lintu voi ja kasvaa hyvin. Lihasiipikarjatuotantoketjun kannattavuus on kestävän toiminnan perusta.

Kaikki suomalainen sopimustuotannosta tuleva siipikarjaliha tuotetaan suomalaisen lihasiipikarjatuotannon laatutavoitteiden mukaisesti. Joutsenlippumerkki takaa lihan 100 % kotimaisuuden.

 

3 Suomalaisen lihasiipikarjan hyvä tuotantotapa

Hyvä tuotantotapa varmistaa erinomaisen lihahygienian ja torjuu siten esimerkiksi salmonella- ja kampylobakteereista aiheutuvia epidemioita. Se varmistaa eläinten terveyden ja hyvinvoinnin ketjun kaikissa vaiheissa. Ympäristön huomioiminen on oleellinen osa nykyaikaista, kehittyvää elintarviketuotantoketjua ja hyvä tuotantotapa kuvaa peruslähtökohdat siihen. Hyvä tuotantotapa velvoittaa, että hyvin järjestetty ja tehokkaasti toimiva sopimustuotantoketju on normaalien toimintatapojen lisäksi suunnitellut menettelyn mahdollisissa poikkeustilanteissa.

Kaavio 1. Broilerinkasvatuksen tuotantoketju.

kaavio1_br_tuotantoketju

Kaavio 2. Kalkkunankasvatuksen tuotantoketju.

kaavio2_br_tuotantoketju

3.1 Eläinaines

Eläinaineksena lihasiipikarjatuotannossa käytetään suomalaisiin tuotanto-olosuhteisiin ja tuotantoketjuun sopivia jalosteita. Siipikarjan jalostus perustuu perinteiseen valintajalostukseen, jossa huomioidaan tuotanto-ominaisuuksien lisäksi mm. terveys. Jalostetta valittaessa huomioidaan koko tuotantoketjun vaatimukset. Lintujen tarpeiden mukainen hoito ja ruokinta suunnitellaan yhteistyössä eläinaineksen jalostajien, kasvattajien, siipikarjateollisuuden, rehunvalmistajien ja laitevalmistajien kanssa huomioiden mm. pohjoisen sijainnin aiheuttamat erityisvaatimukset rakennuksiin ja rakennustekniikkaan.

3.2 Siipikarjaemot vaativat erityishoitoa

Isovanhempaispolven jälkeläiset, emountuvikot, ovat tuotantopolven vanhempia. Ne kasvatetaan nuorikkokasvattamossa sukukypsiksi, siirtoikäisiksi emonuorikoiksi. Kasvattamosta nuorikot siirretään emomunittamoon, jossa ne aloittavat siitosmunien tuotannon.

Emolintujen siirtoikään vaikuttaa tuotantotilanne ja jalostajan suositukset, mutta yleensä broilereilla paras siirtoikä on noin 18 viikkoa ja kalkkunalla noin 28 –30 viikkoa. Eläinten kunto tarkistetaan siirron yhteydessä ja tarvittaessa heikot yksilöt karsitaan joukosta. Muita mahdollisia siirron yhteydessä tehtäviä toimenpiteitä ovat mm. punnitukset ja rokotukset.

Siirroissa apuna käytetään erikoisvalmisteisia, helposti puhdistettavia laatikoita. Viranomaiset ovat hyväksyneet käytettävän kuljetuskaluston ja kuljetusauton kuljettajan. Siirron onnistumiseksi munituskanalan olosuhteet säädetään mahdollisimman samankaltaiseksi kuin lähtötilalla.

3.2.1 Siemennys

Broilerilla munien hedelmöitys tapahtuu luonnollisella tavalla siementämällä: kukot polkevat kanat.

Kalkkunoilla käytetään keinosiemennystä haudontamunien hedelmöittymisen varmistamiseksi. Linnut totutetaan hoitoon ja käsittelyyn kasvatusvaiheesta alkaen. Keinosiemennyksen suorittavat erikoiskoulutuksen saaneet henkilöt. Hyvä hygienia on tärkeää siemennyksen yhteydessä.

3.2.2 Munat ja niiden käsittely tilalla

Broiler- ja kalkkunaemoilla on aina tarkoituksenmukainen, rauhallinen ja helppopääsyinen pesä. Pesien lukumäärä mitoitetaan kanamäärän mukaan. Pesät tarkistetaan päivittäin.

Broileremoilta munat kerätään vähintään kaksi kertaa päivässä ja kalkkunoilta useammin. Munien keruu ajoitetaan kanojen munintarytmin ja ruokailujen mukaan siten, ettei muninta häiriinny.

Munat puhdistetaan, desinfioidaan ja säilytetään kanalan munahuoneessa hautomon antamien ohjeiden mukaan. Vain puhtaat, ehjät ja säännöllisen muotoiset, kalkkunoilla lisäksi riittävästi pigmentoituneet munat kelpaavat haudontaan.

Rikkoutuneet munat hävitetään asianmukaisesti biojätteenä.

Munien keruupäivä, kanalatunnus ja mahdollisesti osasto merkitään muniin, kennoihin tai lavoihin.

3.3 Hautomosta terveitä untuvikkoja

Siipikarjanlihan tuotantoketju alkaa hautomosta Hautomoissa nykyaikaiset hautomakoneet jäljittelevät linnun luontaista haudontaa. Koneiden toiminta on varmistettu hälytyslaitteiden, varavoiman ja päivystyksen avulla. Haudonnan onnistumisen takeeksi hautomoilla työskentelee osaavaa henkilökuntaa. Hautomon tuotantohygieniaa seurataan säännöllisesti.

3.3.1 Haudontamunat

Hautomolle toimitettavat siitos- eli haudontamunat merkitään siten, että niiden alkuperä on todennettavissa. Merkintä seuraa untuvikkoerää kasvattamon kautta siipikarjateollisuuteen asti. Haudontamunien oikeat varastointi- ja kuljetusolosuhteet takaavat parhaan mahdollisen haudontatuloksen ja untuvikkojen elinvoimaisuuden.

Haudontakelpoiset munat kuljetetaan ja tarvittaessa lyhytaikaisesti säilytetään muovisissa tai pahvisissa munakennoissa. Kierrätettävät, muoviset munakennot pestään ja desinfioidaan säännöllisesti. Pahviset munakennot ovat tila- ja kanaeräkohtaisia.

3.3.2 Haudontaa seurataan tarkkaan

Broilerin munien haudonta-aika on 21 vrk. Tästä ajasta muna on 18 vrk hautomakoneessa ja 3 vrk kuorijassa. Kalkkunalla vastaavat ajat ovat 28 vrk; 25 vrk ja 3 vrk.

Haudonnassa alkio kehittyy elinkelpoiseksi untuvikoksi. Haudontakoneiden ilman lämpötilaa ja suhteellista kosteutta, uudemmissa haudontakoneissa myös hiilidioksidin määrää säädetään tarkasti haudonnan aikana. Haudonnan etenemistä seurataan punnitsemalla ja läpivalaisemalla haudottavia munia. Seurannassa kerättävät tiedot ovat myös hedelmöittymisen onnistumisen mittarina.

3.3.3 Virkeät ja hyvinvoivat untuvikot viedään välittömästi kasvattamoihin

Kuoriutumisen jälkeen elinvoimaiset untuvikot siirretään välittömästi kasvattamoihin. Kuljetusetäisyydet hautomoista kasvattamoihin ovat Suomessa lyhyitä.

Siirroissa käytettävät erikoisvalmisteiset laatikot ovat pahvisia tai muovisia. Pahviset laatikot ovat kertakäyttöisiä ja ne poltetaan tilalla siirron jälkeen. Muoviset laatikot ovat kierrätettäviä ja ne pestään ja desinfioidaan hautomolla haudonta- ja toimituserien välillä.

Onnistuneen siirron takaamiseksi untuvikkojen siirtoauto on erikoisvalmisteinen ja siinä on mm. ilmanvaihto ja kuormatilan lämpötilan säätö- ja seurantajärjestelmä. Auton ja sen kuljettajan hyväksymisen eläinkuljetuksiin suorittavat viranomaiset, jotka myös seuraavat kuljetusten toteutumista lainsäädännön vaatimalla tavalla.

Untuvikkoerän tiedot on kirjattu rahtikirjaan, joka annetaan tilalle untuvikkojen mukana.

Terveyttä edistävä Broilact-sumutus varmistaa kasvatuksen ensipäivistä alkaen oikean suolistoflooran kehityksen ja hyvän tautien vastustuskyvyn. Broilact on tehty aikuisen kanan edullisista suolistomikrobeista. Broilact-sumutus voidaan tehdä joko hautomolla tai kasvattamossa.

Ns. erilliskasvatuksessa kukot ja kanat kasvatetaan erillään. Tällöin linnut lajitellaan sukupuolen mukaan hautomolla ja sen suorittavat alan ammattilaiset.

3.3.4 Oikeat olosuhteet ensiminuuteista alkaen

Untuvikkojen tulo tilalle suunnitellaan ennen haudonnan alkamista. Siirto kuljetusautosta kasvatushalliin tapahtuu viivyttelemättä. Vastaanotto on tärkeä osa untuvikkojen alkukasvatusta. Tämän vuoksi erityishuomio kiinnitetään oikeiden olosuhteiden saavuttamiseen kasvatuksen ensiminuuteista alkaen.

3.4 Lihasiipikarja kasvatetaan lattiakasvatuksena

Lihasiipikarjaa kasvatetaan ainoastaan tarkoituksen mukaisissa ja asiallisesti varustetuissa kasvatushalleissa. Nykyaikaiset kasvatustilat mahdollistavat eläinten hyvinvoinnista huolehtimisen vuorokauden jokaisena hetkenä. Reaaliaikaisesti tapahtuva, tietokoneohjautuva olosuhteiden seuranta säätää ilmanvaihtoa ja lämmitystä tavoitteiden mukaiseksi. Kasvattajan osaaminen korostuu oikeiden tavoitepisteiden asettelussa.

Lintujen lukumäärä kasvattamossa määräytyy tilan, eläinten kasvatusajan ja vuodenajan mukaan. Kasvatuksen loppupäivinä eläimiä on tuotantopolven broileri- ja kalkkunakasvatuksessa noin 38 - 42 elopaino-kg/m 2.

Kalkkunaemoja (kanat) on kasvatusvaiheessa 3 - 4 kpl/m 2 ja kukkoja 1 kpl/m 2. Kalkkunamunittamossa kanoja on 2 kpl/m 2 ja kukkoja 1 kpl/m 2. Broileremoja on kasvatusvaiheessa on n. 8 - 10 kpl/m 2 ja munituksessa n. 5 - 6 kpl/m 2.

Lihasiipikarjan kasvattamot ovat helposti pestävissä ja puhdistettavissa. Pesu ja puhdistus on ohjeistettu. Tuotantoneuvojat valvovat kasvatustilojen kuntoa säännöllisten tilakäyntien aikana.

3.4.1 Lattiakasvatus mahdollistaa lajinmukaisen käyttäytymisen

Lattiakasvatuksessa linnut pystyvät nukkumaan, kylpemään, syömään ja juomaan omia tarpeitaan ja päivärytmiään noudattaen.

Linnut voivat kylpeä ja kuopsutella päivittäin oman tarpeensa mukaisesti. Lattiakasvatus pehkun päällä mahdollistaa kylpemisen ja kuopsittamisen koko kasvatus- ja tuotantokauden ajan.

Sukiminen ja siipien räpytys ovat tilaa vaativaa lajinmukaista käyttäytymistä. Tämä otetaan huomioon, kun määritettään hallissa pidettävää eläinmäärää.

Lintujen parvikasvatus tyydyttää tarpeen oman lajin seurasta. Parvessa syntyy lintujen kesken oma luontainen arvojärjestys, ns. nokkimisjärjestys.

3.4.2 Häiriökäyttäytymisen ennaltaehkäisy

Häiriökäyttäytymistä voi esiintyä, mikäli olosuhteet ja hoitotoimenpiteet eivät täytä linnun tarvetta. Häiriökäyttäytymisen ilmentymismuotoja voivat olla esimerkiksi nokkimisen haitalliset muodot, kasautuminen, munien syönti ja pehkun syönti.

Nokkimisen kehittymistä häiriökäyttäytymiseksi ehkäistään valon voimakkuutta säätelemällä, lampputyypin ja valonlähteen valinnalla sekä ruokinnallisin keinoin. Oikea hoito ja olosuhteet estävät normaalin nokkimisen kehittymisen aggressiiviseksi häiriökäyttäytymiseksi.

Nokan typistäminen ei ole Suomessa sallittua.

3.5 Oikeat kasvatusolosuhteet

3.5.1 Tehokas ilmanvaihto

Suomen pohjoinen sijainti asettaa kasvattajalle haasteita kasvatustilan ilmanvaihdon suunnittelussa, toteutuksessa sekä käytössä. Siipikarjarakennuksen ilmanvaihto on koneellinen ja yleensä automaattisesti ohjattu. Automaattisuus mahdollistaa olosuhteiden reaaliaikaisen seurannan ja parhaiden mahdollisten kasvatusolosuhteiden ylläpitämisen. Ilmanvaihto on suunniteltu siten, että riittävä ja tasainen ilmakierto voidaan varmistaa hallin joka kolkkaan. Ilmanvaihto ei saa aiheuttaa vetoa. Ilmanvaihto ja lämmitys ovat lisäksi tärkeimpiä keinoja lattiaa peittävän pehkun kunnon ylläpidossa.

Ilmanvaihtoa ja lämmitystä säädetään lämpötila- ja kosteusmittareiden avulla. Ilman laatua seurataan aistinvaraisesti.

3.5.2 Lämpötila ja kosteus

Riittävä raittiin ilman saanti, oikea suhteellinen sisäilman kosteus ja lämmitys varmistavat kasvatushallin optimaalisen lämpötilan. Esimerkiksi broilerilla alkupäivinä lämpötilan pitää olla lintujen tasolla noin 35 °C, ja laskea siitä tasaisesti kasvatuksen loppuvaiheen 18 – 20 asteeseen.

Lähellä teurasikää olevilla linnuilla hallin sisälämpötila lintujen tasolla pyritään pitämään kesähelteissä alle 32 °C lämpöstressin välttämiseksi. Jos lämpötila ylittyy, vähennetään lintujen tuntemaa lämpöstressiä mm. ilman kostutuksen, ruokintajärjestelyjen ja lisäilmavaihdon avulla. Hellejaksoilla varmistetaan lisäksi runsas, mahdollisimman viileän veden saanti.

Erillisen kostutusjärjestelmän käyttöä suositellaan. Tavoitteellinen ilman suhteellinen kosteus on 60 - 70 %.

3.5.3 Pehku / kuivike

Kasvatushallin lattiaa peittää turve tai kutterinlastu. Erityisesti broilereilla käytetään turvetta, jonka hyviä ominaisuuksia ovat erinomainen vedenpidätyskyky ja alhainen pH. Alhainen pH estää bakteerien kasvua pehkussa. Turvelajeista kuivikkeeksi soveltuu parhaiten vähän maatunut rahkaturve. Kutterin hyvänä puolena on valoisuus.

Kuiviketta levitetään ennen untuvikkojen saapumista n. 2 - 5 cm:n kerros broilereille ja kalkkunoille noin 4 - 5 cm:n kerros. Kuivike levitetään tasaisesti hallin joka osaan. Pehkua hoidetaan kääntämällä tai kuiviketta lisäämällä. Mikäli pehku kastuu, märkä pehku poistetaan ja korvataan uudella.

3.5.4 Valo

Ihmisen ja linnun näkökyvyn erilaisuus huomioidaan hallin valaistusta suunniteltaessa. Lintu esimerkiksi aistii valon voimakkuuden noin 1,5 kertaa ihmissilmää herkemmin. Valon lähteenä käytetään hehkulamppuja tai loisteputkia. Valaisimet sijoitetaan halliin siten, että valo jakautuu tasaisesti. Valon voimakkuus vaihtelee yleensä 5 – 200 luksiin kasvatettavista lintulajista ja tuotantovaiheesta riippuen.

Käytettävä valo-ohjelma perustuu linnun kehitysvaiheen mukaiseen vuorokausirytmiin. Emopolven linnuilla valo-ohjelma on välttämätön vuodenajoista riippumattoman tuotannon aikaansaamiseksi. Valo-ohjelman perusta saadaan eläinainesjalostajalta ja ohjelmaa muokataan lintujen sukukypsyyskehityksen ja tuotantotulosten mukaan. Esimerkiksi munivalla kalkkunaemolla yhtäjaksoinen yöjakso vaihtelee 7 - 11 h.

Tuotantopolven lihasiipikarjalla yhtäjaksoinen pimeä lepojakso on ensimmäisen viikon jälkeen vähintään neljä tuntia ja pimeä aika yhteensä väh. kuusi tuntia.

3.5.5 Hyvinvoinnin turvaaminen häiriötilanteissa

Eläinten hyvinvointi kasvatushallin toimintaan liittyvissä häiriötilanteissa varmistetaan hälytys- ja varavoimajärjestelmien avulla. Häiriötilanteissa tehtävät toimenpiteet on ohjeistettu ja niissä varmistetaan asiantuntijoiden sekä korjaushenkilöstön saatavuus. Häiriötilanteessa hälytys ei lopu ennen asian korjaamista. Varavoima on joko automaattinen tai käsikäynnisteinen. Varavoimakoneen toimivuus tarkistetaan säännöllisesti ja sen koekäytöistä pidetään kirjaa.

3.6 Ruokinta

3.6.1 Vesi

Vesi on tärkein yksittäinen ravintoaine. Siipikarjan juomanveden on täytettävä talousvesivaatimukset. Veden laatu tutkitaan tarvittaessa. Veden saanti varmistetaan tarkistamalla laitteiden toimivuus päivittäin. Kuppimalliset juomalaitteet, joissa on avonaista vettä, puhdistetaan päivittäin. Suljetut vesijärjestelmät, nippalinjastot, puhdistetaan kasvatuserien välillä.

3.6.2 Rehu

Lihasiipikarjan rehun koostumus suunnitellaan jalostajan, rehun valmistajan, siipikarjateollisuuden ja tuottajan yhteistyönä vastaamaan linnun tarvetta. Suunnittelun pohjana ovat kotimaiset ja ulkomaiset tutkimustulokset. Rehun valmistajan ja raaka-aineen toimittajan väliset laatusopimukset varmistavat rehussa käytettävien raaka-aineiden laadun. Siipikarjateollisuuden ja rehutehtaiden välille on solmittu laatusopimukset, joiden avulla varmistetaan rehujen turvallisuus ko. tehtaan rehua käyttäville tiloille.

Rehujen pääraaka-aineet ovat kotimainen vehnä, ohra ja kaura. Lisävalkuaisen lähde on soija. Rehuun lisättävät entsyymit ja bakteerivalmisteet edistävät lintujen suolistoterveyttä ja rehun sulavuutta. Rehun koostumus ja ulkoinen olomuoto (rae, mure) on optimoitu linnun iän mukaan. Suomalaisessa siipikarjaketjussa käytettävät rehut täyttävät ETT ry:n positiivilistan vaatimukset. Positiivilistasta on saatavilla lisätietoa ETT ry:ltä (www.ett.fi).

Rehuissa ei käytetä kasvunedistäjiä eikä hormoneja. Kasvukauden alkuvaiheessa rehuissa käytetään kokkidiostaattia Eimeria-sukuisten loisten aiheuttamien tautien ennaltaehkäisyyn. Laissa määritellään kokkidiostaattien varoaika, minkä kuluessa mahdolliset kokkidiostaattijäämät poistuvat linnun elimistöstä. Varoaikojen täyttymistä valvoo tarkastuseläinlääkäri. Broileriemojen kokkidioosia ennaltaehkäistään rokotteen avulla.

Käytettäessä kokojyväviljaa teollisen rehun lisänä määritetään viljan rehuarvo tutkimuksella. Tuloksen perusteella suunnitellaan viljan käyttömäärät rehuseoksessa ja oikea käyttömäärä varmistetaan rehuvaa´an avulla.

Kasvattamoissa ja munittamoissa rehun ulkoinen laatu, rehunkulutus ja ruokintalaitteiden toimivuus tarkistetaan päivittäin. Tuotantopolvessa rehun punnituksiin perustuvaa käyttömäärää seurataan vähintään kasvatuserittäin ja emopolvessa päivittäin.

Lihasiipikarjan rehu on Suomessa pääsääntöisesti irtorehua, joka varastoidaan tilalla umpinaisissa rehusiiloissa. Joitakin erikoisrehuja toimitetaan tiloille umpinaisissa säkeissä, joita säilytetään kuivassa ja haittaeläimiltä suojatussa varastossa.

Tilojen rehusiilot on merkitty rehutoimituksen sujuvuuden varmistamiseksi. Rehutoimituksen oikea-aikaisuus varmistetaan rehutehtaan kanssa tehtävällä kasvatuseräkohtaisella sopimuksella, rehun riittävyyden tarkistamisella ja riittävällä rehutilauksen vastuiden määrittelyllä. Toimitetuista rehueristä jää tilalle ja rehutehtaalle näyte-erä mahdollisia jatkotutkimuksia varten. Rehun oikeellisuus varmistetaan tilalla rehuerän tuoteselostuksesta. Suomessa rehun valmistajien toimintaa ja rehulainsäädännön toteutumista valvoo Kasvintuotannon tarkastuskeskus, KTTK.

3.7 Eläinten hoito ja terveydenhuolto

3.7.1 Ammattitaitoinen eläinten hoito

Siipikarjakasvattamoissa tuotannon seuranta on automatisoitu ja tulokset esimerkiksi olosuhteista kirjautuvat toimintaa ohjaavalle olosuhdetietokoneelle. Automatisoinnin päätavoite on vapauttaa ihmistyötä lintujen hoitoon ja tarkkailuun. Käytännön työssä tietokoneet eivät korvaa aistinvaraista, hoitajan ammattitaitoon perustuvaa arviointia ja hoitotyötä.

Hoitaja käy tuotantotiloissa vähintään kaksi kertaa päivässä. Käyntinsä aikana hoitaja seuraa mm. lintujen käyttäytymistä ja liikkumista, tarkistaa vesi- ja rehujärjestelmien toimivuuden sekä seuraa pehkun kuntoa ja lannan laatua. Lintujen höyhenpeitteen kuntoa tarkastellaan päivittäin. Lintujen jalkaterveyteen kiinnitetään huomiota päivittäisillä käynneillä seuraamalla lintujen liikkumista. Jalkaterveyden seurannassa käytetään erityistä arviointityökalua. Lisäksi tehdään erillisiä jalkaterveyskartoituksia.

Sairaat, loukkaantuneet ja muut erityistä tarkkailua vaativat yksilöt siirretään tarvittaessa erilliskarsinaan, josta on näkö- ja kuuloyhteys muuhun parveen. Parantumattomasti sairaat ja loukkaantuneet eläimet lopetetaan viivytyksettä.

Tuotannon ja eläinten hyvinvoinnin kannalta oleellisia tunnuslukuja seurataan säännöllisesti. Päivittäin / viikoittain / tuotantoerittäin / säännöllisesti merkitään muistiin kuolleisuus, karsinta ja sen syyt rehut ja niiden kulutus, veden kulutus ja sen laatu, valo-ohjelma, ulko- ja sisälämpötila, hallin kosteus, pehkumateriaali, vierailijat, häiriötilanteet ja korjaavat toimenpiteet, näytteenotot ja tutkimustulokset (lanta-, veri-, raato- ja vesinäytteet sekä rehu- ja viljanäytteet), mahdolliset lääkitykset, lisävitamiinit, rokotukset, mahdollisen kostutusjärjestelmän käyttö sekä kasvun ja kehityksen seuranta.

Vanhempaispolven lintujen munintakauden aikana seurataan munien kokonaismäärää, munintaprosenttia, haudontatulosta, lattiamunien määrää, munahuoneen lämpötilaa ja kosteutta. Lisäksi muistiin merkitään munien laatuluokitus ja haudontakelpoisten munien määrä. Kalkkunaemojen munamäärää seurataan keräyskerroittain. Samoin tarkkaillaan erityisesti siemennyksiä ja haudontaviettiä.

Emolintujen kasvatus- ja munitusaikana aikana kiinnitetään erityishuomio lintujen fysiologisen kehityksen toteutumiseen seuraamalla säännöllisesti kukkojen ja kanojen painoa ja painojen hajontaa. Lintuja karsitaan hyvän kokonaistuloksen varmistamiseksi ja karsintasyyt kirjataan.

Jos tuotannonseurannan tulokset eroavat jalosteelle asetetuista tavoitteista tai esim. olosuhteet poikkeavat merkittävästi normaalitilanteesta tehdään korjaavat toimenpiteet välittömästi. Poikkeamista on kasvattajalla ilmoitusvelvollisuus ja korjaavista toimista sovitaan yhdessä toimintaa ohjaavan lihanjalostusyrityksen sekä tuotantoa valvovan lihanjalostusyrityksen tarkastuseläinlääkärin ja/tai kunnaneläinlääkärin kanssa.

3.7.2 Vapaaehtoinen terveystarkkailuohjelma on viranomaismääräyksiä tiukempi

Suomessa siipikarjan terveystilanne on erittäin hyvä. Erinomaisen tilanteen ylläpitämiseksi koko siipikarja-ala on sopinut yhteisistä, viranomaismääräyksistä tiukemmista toimintamalleista koskien esim. eläinaineksen ja rehujen maahantuontia. Toimintamallien käytännön työ on järjestetty Eläintautien torjuntayhdistys ETT ry:n kautta (www.ett.fi)

Vapaaehtoinen siipikarjan terveystarkkailuohjelma on kehitetty EELA:n, ETT ry:n ja muiden alan toimijoiden yhteistyönä. Ohjelma tähtää lakisääteistä tasoa paremman terveydentilan säilyttämiseen. Terveystarkkailussa seurataan rokotusten onnistumista (broileriemot) ja muutamien tarttuvien tautien esiintymistä siipikarjassa. Lihasiipikarjaketjuissa toimivat tilat kuuluvat vapaaehtoiseen terveystarkkailuun, josta on saatavissa lisätietoja Eläinlääkintä- ja elintarviketutkimuslaitoksesta.

3.7.3 Tilatason tuotantohygienia

Siipikarjatuotannossa tautien ennaltaehkäisemisen ja korkean tuotantohygienian ylläpidon keinot ovat lähes samat. Korkea tilatason tuotantohygienia varmistaa tuotteen elintarviketurvallisuuden. Toiminnan perusperiaatteina ovat esim. hallien kertatäyttöisyys, tautisulut hallien sisääntuloissa, salmonellanäytteet henkilöstöstä, ohjeiden mukainen toiminta ulkomaanmatkojen jälkeen, pestävyyskriteereihin perustuvat materiaalivalinnat, haittaeläinten torjuntaohjelma, verinäytteisiin perustuva terveystarkkailu sekä lakisääteiseen ja omavalvontaan perustuva zoonoosien (esim. salmonella) valvontaohjelma.

Kampylobakteerin esiintymistä seurataan sekä viranomaisten että alantoimijoiden toimesta. Ohjeistukset ovat tuotantotilojen pesusta, desinfektiosta, lintujen paastotuksesta ja kuljetuskaluston puhdistuksista. Ohjeistuksen päivityksistä vastaa siipikarjateollisuus. Kansallisesta salmonellavalvontaohjelmasta on saatavissa lisätietoja mm. Elintarvikevirastosta ja Eläinlääkintä- ja elintarviketutkimuslaitoksesta.

3.7.4 Neuvonta, koulutus ja tutkimus tukevat tilojen kasvatustyötä

Siipikarjateollisuusyritykset järjestävät säännöllistä koulutusta ja neuvontaa koko tuotantoketjun henkilöstön ammattitaidon varmistamiseksi. Myös Siipikarjaliitto, Broileryhdistys, rehutehtaat, siipikarjan jalostajat sekä laitetoimittajat järjestävät neuvontaa ja organisoivat koulutustilaisuuksia.

Karjatalouden ammattitutkinto on mahdollista suorittaa siipikarjapainotteisena Ahlmanin ammattiopistossa. Korkeakoulupohjaista siipikarja-alan ammattikoulusta antaa mm. Helsingin yliopisto. Alan tutkimusta suorittaa mm. Maatalouden ja elintarvikkeiden tutkimuskeskus (MTT), Helsingin yliopisto ja Lihateollisuuden Tutkimuskeskus (LTK) yhteistyössä alan toimijoiden kanssa.

Eri lihasiipikarjajalostajilla on hoito-oppaita, joissa on ohjeelliset tuotantotavoitteet ja ruokintasuositukset.

3.8 Lastaus ja teurastus vaativat tarkkaa suunnittelua

3.8.1 Valmistautuminen

Ennen kuin kasvattamosta tuleva lintuerä hyväksytään teurastamolle lähettäväksi, tutkitaan kasvattamon lattialta kerätystä lantanäytteestä mahdollinen salmonellan esiintyminen. Tämän lisäksi kasvattaja lähettää viranomaismääräysten mukaiset tiedot teurastamon tarkastuseläinlääkärille ennen teurastusta. Erityishuomio kiinnitetään mahdollisten lääkeaineiden määräysten mukaisten varoaikojen toteutumiseen.

Lintuja paastotetaan ennen teurastusta elintarvikehygienian varmistamiseksi 8 – 12 h. Vettä linnuilla on vapaasti saatavilla lastauksen alkuun asti. Paastotuksen toteutumista valvoo tarkastuseläinlääkäri.

Siipikarjateollisuusyritys ilmoittaa tarkan teurastuspäivämäärän ja kellonajan noin viikkoa ennen teurastusta.

Vastuualueet kiinniotossa, lastauksessa ja kuljetuksissa on määritelty sopimuksessa. Yleensä kasvattaja vastaa kiinniotosta ja lastauksesta. Tavoitteena on siipikarjateollisuuden aikataulun noudattamisen lisäksi se, että linnut ovat lyhyen ajan laatikoissa ja että toiminta eri osapuolten ja eri työvaiheissa välillä on sujuvaa.

3.8.2 Lastaus

Linnut lastataan kuljetusautoihin lastauksesta annettujen ohjeiden mukaan, joissa on huomioitu mm. vuodenaika, matka ja lastaustapa. Häiriötilanteiden varalle on sovittu varajärjestelyistä, joiden avulla lastausta pystytään jatkamaan viivytyksettä.

Lastaus voidaan suorittaa joko käsin tai erityisesti lastausta varten suunnitellun koneen avulla.

3.8.3 Kuljetus

Siipikarja kuljetaan eläinten kuljetukseen hyväksytyllä ajoneuvolla. Ajoneuvon kuljettajalta edellytetään alan ammattitaitoa. Kuljetus on ohjeistettu ja ohjeissa on huomioitu mm. sääolosuhteet.

Siipikarjateollisuus vastaa kuljetuskaluston asianmukaisesta kunnosta. Kuljetuskalusto pestään siipikarjateollisuuden ohjeiden mukaisesti.

Kuorma puretaan siipikarjateurastamossa tarkastuseläinlääkärin valvonnassa. Kuljettaja toimittaa kuormakirjat tilalta teurastamolle. Kuormakirjasta käy ilmi erän numero ja lintujen lukumäärä.

3.8.4 Teurastus- ja lihanjalostus

Teurastus- ja lihanjalostusta valvovat ja ohjeistavat viranomaiset. Valvonta kattaa elintarvikehygienian ja eläinten hyvinvoinnin. Lihanjalostusyrityksessä valvontaa suorittaa valtion tarkastuseläinlääkäri.

Viranomaisvalvonnan lisäksi siipikarjateollisuudessa on käytössä omia laatujärjestelmiä sekä kattava omavalvontamenettely. Laatujärjestelmien vaatimustaso on usein viranomaisten valvomaa lakisääteistä tasoa tiukempi.

Siipikarjateurastamossa ruhon elintarvikekelpoisuus määritellään lihantarkastuspisteessä. Lihan tarkastustuloksia käytetään myös eläinten hyvinvoinnin ja kasvatusolosuhteiden seurannassa ja ne vaikuttavat kasvattajalle maksettavaan hintaan.

 

4 Yhteispeli ympäristön hyväksi

4.1 Ympäristön huomioiminen jokapäiväistä toimintaa

Ympäristön huomioiminen osa siipikarjatilan jokapäiväistä toimintaa. Lihasiipikarjarakennusta suunniteltaessa kiinnitetään erityistä huomiota tilakokonaisuuden toiminnallisuuden onnistumiseen vaikuttaviin tekijöihin. Nykyaikainen lihasiipikarjarakennus ei saastuta ympäristöä ja vaatii ympäristöluvan. Reitit on optimoitu ja etäisyydet ovat lyhyitä.

4.2 Toimintaan tarvitaan erilaisia lupia

Siipikarjatilojen rakentamiseen ja sijoittamiseen vaaditaan erilaisia lupia. Lihasiipikarjarakennuksen rakentaminen vaatii vähintään rakennusluvan. Siipikarjakasvattamo tarvitsee ympäristöluvan, tuotannon laajuus ratkaisee lupahakemusta käsittelevän viranomaistahon sekä lupaprosessin. Luvat ovat määräaikaisia ja ne päivitetään säännöllisesti. Lisätietoja ympäristölupaprosessista on saavissa esimerkiksi ympäristöhallinnon internet-sivulta (www.ymparisto.fi).

4.3 Eläinperäisten sivutuotteiden käsittely tiukasti ohjeistettu

Ympäristölupakäsittelyssä ohjeistetaan ja annetaan tarvittavat määräykset eläinperäisen jätteen käsittelyyn, kuljetukseen ja mahdolliseen varastointiin.

4.3.1 Lanta on hyvä eloperäinen lannoite ja kasvualusta

Siipikarjakasvattamossa syntyvä lanta on kiinteää ja kuivaa. Sitä käytetään yleensä pellon orgaanisena lannoitteena tai se myydään jatkojalostukseen, esimerkiksi kasviravinnetuotantoon tai kukkamullan valmistukseen.

Lantaa säilytetään yleensä erikseen tätä varten rakennetussa lantalassa, johon mahtuu vuoden lannan määrä. Lantala on rakennettu viranomaisohjeiden mukaisesti. Viranomaisen luvalla lantaa voidaan myös patteroida peltolohkolla. Lannan käyttöä, levitysmääriä sekä levitystapaa ohjeistetaan maatalouden ympäristötukiehdoissa.

4.3.2 Itsestään kuolleet ja lopetetut käsitellään huolella

Itsestään kuolleet ja lopetetut linnut kerätään, hävitetään tai varastoidaan kylmäsäiliöön päivittäin. Ne poltetaan erityisessä viranomaisten hyväksymässä polttolaitoksessa tilalla, toimitetaan keskitettyyn keräilyyn tai joissain tapauksissa toimitetaan turkiseläinten rehuksi. Viranomaisten määrittämän keruualueen ulkopuolella (Pohjois- ja Itä-Suomessa) ne voidaan myös haudata maahan.

4.3.3 Muut eläinperäiset sivutuotteet

Hautomoissa syntyvän eläinperäisen sivutuotteiden jatkokäsittelyn on ohjeistanut valvova viranomainen.

5 Lisätietoja ja yhteystietoja

5.1 Viranomaiset

Maa- ja metsätalousministeriö
PL 30, 00023 VALTIONEUVOSTO
p. 09-16001 / -
www.mmm.fi

Ympäristöministeriö
Kasarmikatu 25
PL 35, 00023 VALTIONEUVOSTO
p. 09 – 16007 / -
www.ymparisto.fi

Elintarviketurvallisuusvirasto Evira
Mustialankatu 3
00790 Helsinki
valtakunnallisen puhelinvaihteen numero on 020 690 999.
Faksi 020 77 24350
www.evira.fi

5.2 Tutkimus ja koulutus

Helsingin yliopisto / Maa- ja metsätaloustieteellinen tiedekunta (kanslia)
Viikinkaari 11
PL 62, 00014 HELSINGIN YLIOPISTO
p. 09 – 1911
honeybee.helsinki.fi

Helsingin yliopisto / Eläinlääketieteellinen tiedekunta (kanslia)
Agnes Sjöberginkatu 2
PL 66, 00014 HELSINGIN YLIOPISTO
p. 09 – 1911
vetmed.helsinki.fi

Maatalouden Tutkimuskeskus MTT
31600 JOKIOINEN
p. 03 – 41 881
www.mtt.fi

Ahlmanin ammattiopisto
Hallilantie 24, 33820 TAMPERE
p. 03-33992500
www.ahlman.fi

Lihateollisuuden tutkimuskeskus LTK Osuuskunta / Lihatalous-lehti
Luukkaankatu 8
PL 56, 13101 HÄMEENLINNA
p. 03-570531
www.ltk.fi

5.3 Yhdistyksiä

Siipikarjaliitto ry / Suomen Siipikarja -lehti
Keskuskatu 21, 31600 JOKIOINEN
p. 03-438 4737
www.siipi.net

Suomen Broileryhdistys ry
Keskuskatu 21, 31600 JOKIOINEN
p. 03-438 4737
www.siipi.net

WPSA:n (World´s Poultry Science Association) Suomen osasto
Sihteeri Eija Valkonen,
Hankkija-Maatalous Oy,
p. 010 402 7177 
www.siipi.net

Eläintautien torjuntayhdistys ETT ry
Huhtalankatu 2, PL 221, 60101 SEINÄJOKI
p. 06 – 412 6999
www.ett.fi

Maaseudun Tuottajien Keskusliitto (MTK) / Maaseudun Tulevaisuus-lehti
Simonkatu 6
PL 510, 00100 HELSINKI
p.020 4131
www.mtk.fi

Elintarviketeollisuusliitto
Pasilankatu 2
PL 115, 00241 HELSINKI
www.etl.fi

Ruokatieto Yhdistys ry
PL 309
01301 Vantaa
Käyntiosoite: Urheilutie 6 C 14

Puhelin: 040 710 4170
www.ruokatieto.fi

5.4 Yrityksiä

Atria Oy
PL 900, 60061 ATRIA
p. 020 472 8111
www.atria.fi

A-tuottajat Oy
PL 910, 60061 ATRIA
p. 020 472 7111
www.a-tuottajat.fi

HK Ruokatalo Oy
Siipikarjateollisuus
Kariniementie 2, 27510 EURA
p. 010 570 100
www.hk-ruokatalo.fi

Järvi-Suomen Portti Osuuskunta
PL 6, 50101 MIKKELI
p. 015 – 20221
www.jarvisuomenportti.fi

Saarioinen Oy
PL 108, 33101 TAMPERE
p. 03 – 244 7111
www.saarioinen.fi

Rehuraisio
PL 101, 21201 RAISIO
p. 02 – 443 2111
www.rehuraisio.com

Suomen Rehu
Upseerinkatu 1
PL 401, 02601 ESPOO
p. 010 40204
www.suomenrehu.fi

6 Asiasanasto

Asetus määrittää lakia, yksityiskohtaisempi
Broileri/ kalkkunakasvattamo siipikarjarakennus, jossa kasvatetaan tuotantopolvea
Broileri/kalkkuna munittamo siipikarjarakennus, jossa tuotetaan haudontamunia
Broilact kanan suolistobakteerivalmiste
Direktiivi EU:n laki
Emo lintu, jota käytetään seuraavan sukupolven vanhempana
Emokasvattamo siipikarjarakennus, jossa eläimet kasvatetaan sukukypsiksi
Hautomo yksikkö, jossa haudonta- eli siitosmunista haudotaan untuvikkoja
Haudonta% untuvikkojen ja haudontaan asetettujen munien suhde
Isovanhempaispolvi vanhempaispolven vanhemmat
Jaloste / hybridi eri linjojen risteytyslintu
Karanteeni valvottu eristysaika piilevien tautien esiintymisen selvittämiseksi
Laki yleisluontoisempi, jota asetukset säätävät. Lain säätäminen vaatii eduskuntakäsittelyn.
Lattiamuna muualle kuin pesään munittu muna
Lx luksi SI-yksikkö, joka määrittää valon tehokkuutta
Pehku kasvattamon lattialla oleva kuivike
Polvi sukupolvi
Muninta% munittujen munien ja kanojen suhde
Nokan typistys toimenpide, jossa linnun nokka katkaistaan
Nuorikko ei-sukukypsä isovanhempais- tai vanhempaispolven lintu, vaihe kestää untuvikosta muninnan alkuun
Rehumuuntosuhde rehumäärä, joka tarvitaan kasvuun tai munantuotantoon
Tuotantopolvi eläimet kasvatetaan lihantuotantoa varten
Valintajalostus eläinyksilöiden valinta seuraavan sukupolven vanhemmiksi yksilöstä havaittavien ominaisuuksien (esim. munamäärä, terveys, kasvu) perusteella.
Vanhempaispolvi tuotantopolven vanhemmat
Zoonoosi tauti, joka voi tarttua eläimestä ihmiseen