| KONEELLINEN HAUDONTA |
|
Vaikka ns. keinohaudonta on ilmeisesti ainakin Egyptissä ja Kiinassa ollut rutiinikäytössä jo tuhansia vuosia sitten, hautomakone patentoitiin ja otettiin käyttöön Yhdysvalloissa vasta vuonna 1844. Tuulettimilla ja lämmittimillä varustettu hautomakammio, Smithin hautomakone, patentoitiin 1918. Sitä voidaan pitää nykyisten tehokkaiden ja isokapasiteettisten hautomakoneiden edeltäjänä.
Kuoriutuminen tapahtui aluksi koneen alaosassa olevissa laatikoissa. Munia lisättiin koneen hyllyille joka viikko ja samanaikaisesti poikasia kuoriutui. Koska untuvapöly ja kuoriutumisjätteet aiheuttavat suuren tautivaaran, kuoriutuminen siirrettiin eri koneeseen, joka voitiin pestä ja desinfioida jokaisen erän jälkeen. Hautomakoneet ovat joko kertatäyttöisiä (kaikki munat ovat samassa vaiheessa) tai jatkuvatäyttöisiä, jolloin koneeseen lisätään lintulajista riippuvan haudonta-ajan mukaan määräytyvin väliajoin munia koneen käyttöohjeen mukaisesti sijoittaen.
Vaikka koneet näyttävät rakenteeltaan samanlaisilta, niiden lämpötilan, tuuletuksen ja kosteuden säädöissä on merkittäviä eroja. Haudonnan vaiheet Elinkykyisten, vahvojen ja terveiden poikasten kuoriutuminen edellyttää paitsi hyviä haudonta- ja kuoriutumisoloja, jo ennen tätä vaihetta siitoslintujen hyvää hoitoa ja ruokintaa. Haudontaan tarkoitettujen siitosmunien on oltava puhtaita ja vahvakuorisia, jotta niiden sisään ei pääse taudinaiheuttajia. Emojen tasapainoinen ruokinta varmistaa, että kehittyvälle sikiölle on munassa kaikki tarpeelliset ravintoaineet. Munia ei pidä säilyttää liian kauan hyvässäkään varastossa, säilytysajan pidentyessä yli seitsemän päivän haudontatulos alkaa nopeasti heiketä. Hyvin nuorten ja toisaalta vanhojen siitoslintujen munista tai hyvin pienistä ja toisaalta suurista munista ei saada parasta mahdollista haudontatulosta.
Munien tarkastus hedelmöitymättömien tai kuolleiden poistamiseksi on suositeltavaa hygieenisistä syistä. Tämä voidaan tehdä 5.-7. haudontapäivänä. Yleensä munat tarkastetaan läpivalaisemalla kuoriutumiskoneeseen siirrettäessä (kanan haudonnassa 18. päivänä). Kanan sikiön kehitys Munankeltuaisen pinnalla oleva nuppimainen ns. alkukeltuainen sisältää alkiolevyn (Finfood.fi -> Kotimaiset kanamunat -> Tuotetietoa -> Kananmunan rakenne), jossa hedelmöitys tapahtuu ja sikiönkehitys alkaa. Koko muu keltuainen toimii sitten sikiön ravinnonlähteenä. Solunjakautuminen alkaa kolmen tunnin kuluessa hedelmöittymisestä. Munintahetkellä alkiossa on jo kymmeniä tuhansia soluja ja ne ovat valmiiksi ryhmittyneet tulevia erityistarkoituksiaan varten. Ennen haudonnan alkamista alkio on lepotilassa, niin kauan kuin lämpötila on n. 22 C-asteen alapuolella. Rikotun munan keltuaisesta on hyvin vaikea erottaa, onko se hedelmöittynyt vai ei. Haudottavasta munasta voidaan läpivalaisemalla nähdä muutaman päivän päästä haudonnan aloittamisesta, onko siellä kehittyvä sikiö. Munituskanaloissa ei tavallisesti ole kukkoja, joten ns. kulutusmunista ei poikasta saataisi haudottamallakaan. Haudonnan aikana:
2. pnä Sydän alkaa sykkiä, korva alkaa muotoutua 3. pnä Sieraimet, jalat, siivet, verisuonisto erottuvat 4. pnä Kieli alkaa muotoutua 5. pnä Sukuelimet muodostuvat, sukupuoli erilaistuu 6. pnä Nokan muodostuminen alkaa 8. pnä Höyhenet alkavat kehittyä 10. pnä Nokka alkaa kovettua 13. pnä Kynnet ja jalkojen sarveiskerros ilmaantuvat 14. pnä Sikiö kääntyy kuoriutumisasentoon, pää kohti munan paksumpaa päätä 16. pnä Sarveiskerros, kynnet ja nokka kovettuvat 19. pnä Keltuaispussi alkaa työntyä napakanavaan 20. pnä Keltuaispussi on kokonaan ruumiinontelossa. Poikanen käyttää tätä vararavintona ensimmäisten elinpäiviensä ajan. Nokka tunkeutuu munan ilmatilaan ja poikanen alkaa hengittää. Usein kuullaan piipitystä jo ennen kuin munan kuori rikkoontuu. 21. pnä "Munahammas" eli nokan kova uloke lävistää munankuoren. Poikanen leikkaa kuoren poikki ja ponnistautuu ulos, sikiökalvot jäävät kuoreen. KESKIMÄÄRÄISIÄ HAUDONTA-AIKOJA (vuorokautta) ankka 28 fasaani 23-25 hanhi 30-32 heinäsorsa 27-28 helmikana 27 kalkkuna 28 kana 21 kanarialintu 13 kyyhky 18 myskiankka 35-37 peltopyy 25 riikinkukko 29 strutsi 42 japanil. viiriäinen (coturnix) 16-17 amerikkal. viir. (bobwhite) 23 undulaatti 19 KIRJALLISUUTTA HARRASTAJILLE: Raimo Pystynen: LINKKEJÄ: (kaikki englanninkielisiä) Nykyaikaisia hautomakoneita: Petersime,Jamesway, Chick Master Linkkilista, mm. amerikkalaisten yliopistojen neuvontaosastojen sivuille: |
Suomessa keinohaudonta alkoi 1920-luvulla. Aluksi käytettiin muutaman sadan munan öljylampulla lämmitettäviä pöytäkoneita, myöhemmin lämmitykseen tuli sähkövastukset. Kaappi- eli moottorihautomakoneet, joissa ilmaa kierrätetään tuulettimien avulla, yleistyivät vasta sodan jälkeen, kun alkoi syntyä erikoistuneita, myyntipoikasia tuottavia hautomoja. Aluksi koneet olivat tuontitavaraa (Amerikasta, myöhemmin Ruotsista ja Saksasta), mutta parhaimmillaan 1950-60-luvuilla Suomessa oli useitakin pieniä hautomakoneiden valmistajia. Nykyisin Suomeen hankitut suuret tietokoneohjatut hautomakoneet ovat erikoistuneiden kansainvälisten yhtiöiden tuotteita.
Lämpötilan on pysyttävä vakiona koko haudonta-ajan, useimmilla lajeilla moottorikoneissa 37,6 C-asteen tuntumassa (pienkoneissa yleensä asteen verran korkeampi). Tuuletuksen avulla on huolehdittava kehittyvän sikiön nopeasti kasvavasta hapen tarpeesta ja hiilidioksidin poistosta. Munien säännöllinen kääntö varmistaa olosuhteiden tasaisuuden ja estää sikiötä takertumasta kiinni kuoreen. Sopiva ilman kosteus haudonnan ja etenkin kuoriutumisen aikana on niinikään elintärkeää, noin 60 prosentin suhteellinen kosteus on kuoriutumisen alkaessa saatava nousemaan 70 prosenttiin. Paitsi koneissa, myös hautomohuoneissa on oltava säädellyt lämpö-, tuuletus- ja kosteusolot.
1. pnä Alkaa muistuttaa kanan sikiötä; mm. ruuansulatuskanavan, luuston, lihaksiston, hermoston, silmien aiheet