siipikarjaliitto_kapea_vas

Näytteenottomateriaalin tilauslomake >>

Beställningsblanketten för salmonellaprovtagningsmaterial >>


KANAVA >>


Salmonellat ovat suolistobakteereja, joita tunnetaan yli 2000 eri serotyyppiä. Ne voivat aiheuttaa sairautta ihmisille ja eläimille. Ihmiset voivat saada salmonellatartunnan kontaminoituneen elintarvikkeiden välityksellä. Tartunnan lähteinä voivat toimia mm. pastöroimaton maito, jäätelö, raaka liha, raaka siipikarjan liha, majoneesi ja kananmuna.

Salmonellatartunta voi tulla siipikarjatiloille esim. rehun tai tuhoeläinten välityksellä tai poikasten mukana. Tartunta leviää helposti eläimestä toiseen. Linnuissa salmonella ei yleensä aiheuta näkyviä oireita, joskin esim. munantuotanto voi laskea ja poikaskuolleisuus nousta. Ongelman muodostavat salmonellan saastuttamat kananmunat ja siipikarjanliha, jotka voivat aiheuttaa ruokamyrkytyksiä ihmisille. Keski-Euroopassa ovat viime vuosina nostattaneet laajaa kohua salmonellan saastuttamien kananmunien aiheuttamat ruokamyrkytysepidemiat.

Salmonellavalvontaohjelman tavoitteena puhtauden säilyminen

Suomessa ja muissa Pohjoismaissa salmonellatartuntoja esiintyy kansainvälisesti katsoen hyvin vähän. Suurin osa ihmisten tartunnoista on saatu Pohjoismaiden ulkopuolelta. Jotta tilanteemme säilyisi hyvänä myös toimiessamme EU:n sisämarkkinoilla, saatiin jäsenyysneuvotteluissa mahdollisuus vaatia Suomeen tuotavilta elintarvikkeilta tja eläinainekselta tutkimustulosta salmonellattomuudesta. Edellytyksenä tälle on kuitenkin kattava salmonellavalvonta kotimaassa. Ohjelman tarkoituksena on pysyttää salmonellatartuntojen esiintyminen tuotantoeläinparvissa nykyisellä alhaisella tasolla eli yhden prosentin alapuolella.

Ohjelmassa valvotaan nautoja, sikoja, siipikarjaa sekä niistä saatavaa lihaa ja kananmunia. Siipikarjaohjelma kohdistuu tilatasolla kanoihin, broilereihin ja kalkkunoihin koko tuotantoketjun ajan isovanhemmista tuotantopolveen. Kananmunapakkaamoihin saa toimittaa munia vain valvontaohjelman piirissä olevilta tiloilta, ja teurastamoihin vastaavasti valvottuja eläimiä, joista salmonellanäytteet on tutkittu. Valvonta koskee myös siipikarjatuotteita suoraan kuluttajille myyviä tiloja. Teurastamoilla ja lihavalmistelaitoksilla sekä rehunvalmistuksella on omat valvontaohjelmansa.

2000-luvun loppuvuosina on myös EU-tasolla ryhdytty torjumaan salmonellaa yhtenäisiä valvontaohjelmia kehittämällä. V. 2007 joka EU-maassa oli aloitettava kana- ja broileriemojen salmonellavalvonta, ja valvonta laajeni vaiheittain tuotantopolveen sekä kalkkunoihin. EU-säädösten määräämät rajoitustoimenpiteet koskevat kuitenkin vain viiden elintarvikehygienian kannalta tärkeimmän salmonellaserotyypin esiintymistä, kun Suomessa kansalliseen asetukseen perustuvin, komission hyväksymin valvontaohjelmin torjutaan kaikkia serotyyppejä. Kana- ja broileriemoparvia valvottiin EU-tasolla ennen 2000-lukua ns. zoonoosidirektiivin nojalla kahden salmonellaserotyypin osalta (S. typhimurium ja S. enteritidis).

 

Salmonellavalvonta Suomessa

Näytteenotot

On tärkeää pysäyttää mahdollinen salmonellatartunta tuotantoketjun alkupäässä, ennen kuin se leviäisi esim. untuvikkojen tai kananuorikoiden mukana useammalle tilalle. Siksi valvonta on tiukinta emopolvella ja hautomoissa: Siipikarjaemoista otetaan näytteitä salmonellatutkimukseen untuvikkojen saapuessa kasvattamoon, lintujen ollessa neljän viikon ikäisiä ja kaksi viikkoa ennen parven siirtoa munittamoon. Munivasta emoparvesta näytteitä otetaan kolmen (broileri- ja kalkkunaemoilta kahden) viikon välein. Hautomolla otetaan ns. tuotantoympäristönäytteitä säännöllisesti kunnaneläinlääkärin hyväksymän valvontasuunnitelman mukaisesti.

Tuotantopolven kananuorikotkin tutkitaan salmonellan varalta sekä untuvikkoina  kasvattamoon tullessa että ennen siirtoa munituskanalaan. Munintakauden ensimmäinen salmonellanäyte otetaan kanojen ollessa 22-26 viikon ikäisiä, sen jälkeen näytteenotto on 15 viikon välein tuotantokauden loppuun saakka. Teurastamolle menevistä kanoista viimeinen näyte otetaan neljän viikon sisällä teurasajankohdasta niin, että tulos ehtii tarkastuseläinlääkärille ennen kanojen noutoa. Myös kaikki broileri- ja kalkkunaparvet tutkitaan salmonellan varalta ennen teurastusajankohtaa.

 

Näytteet voivat koostua eläinten ulosteista, rakenteista kerätystä sivelypölystä tai esim. kuoriutumislaatikoiden munankuorijätteestä. Ne tutkitaan Elintarviketurvallisuusviraston hyväksymässä laboratoriossa käyttäen ISO 6579:2002/muutos 1:2007 -menetelmää.

Kunnaneläinlääkärit valvovat salmonellavalvontaohjelman noudattamista alueellaan. Eläinlääkäri on velvoitettu tekemään asetuksessa määrätyin väliajoin valvontakäyntejä tuotantotiloille: emoyksiköihin kaksi kertaa ja hautomoille vähintään kerran vuodessa ja tuotantopolven pitopaikkoihin kerran vuodessa. Hän huolehtii käynnillään virallisesta näytteenotosta, tarkastaa tuotannosta, lintujen terveydentilasta ja salmonellatutkimuksista pidettävän kirjanpidon sekä katsastaa tuotantohygieeniset olosuhteet ja antaa tarpeen mukaan näihin liittyvää neuvontaa. Merkittäviä puutteita havaittaessa annetaan määräaika korjauksille, sanktioiden uhalla. Eläinlääkärin on laadittava valvontakäynnistä kirjallinen tarkastuskertomus, josta on annettava jäljennös tuottajalle. Läänineläinlääkäri valvoo edelleen ohjelman noudattamista toimialueellaan.

Elintarviketurvallisuusvirasto (Evira) kerää laboratorioista tiedot parvikohtaisesta näytteenotosta ja raportoi EU:lle ohjelman noudattamisesta.

Salmonellan löytyminen kova isku tuottajalle

Jos salmonellatartunta varmistuu, ja tarvittaessa jo epäilyn perusteella, kunnaneläinlääkäri antaa siipikarjatilalle rajoittavat määräykset: lintujen ja munien luovutus tilalta estetään (salmonellatyyppi vaikuttaa siihen, onko kaikki tuhottava vai voitaisiinko niitä hyödyntää tietynlaisten kuumennuskäsittelyn jälkeen; tuottajan velvollisuus on ilmoittaa todetusta salmonellatartunnasta välittömästi munapakkaamolle), parvi on pidettävä eristettynä, kuolleet linnut ja munat hävitettävä ministeriön määräämällä tavalla, lanta ja kuivikkeet käsiteltävä eläinlääkärin ohjeiden mukaisesti siten, ettei salmonellan leviämisestä ole vaaraa. Hygieniasta ja puhdistuksista on omat määräyksensä. Epidemiologisen selvityksen ja lisänäytteenoton avulla selvitetään tilan muiden siipikarjaparvien tilanne. Tyhjennyksen, asianmukaisen puhdistuksen ja desinfioinnin jälkeen tila vapautetaan rajoituksista ja se voi ottaa uudet eläimet, kun puhtaus on vaadituin näyttein varmistettu. - Vakuutukset voivat jossain määrin tulla apuun salmonellatartunnan aiheuttamia tappioita kattamaan.

Valvonnan kustannukset

Valvontaohjelman perusnäytteenotosta aiheutuvista kustannuksista, mukaan lukien eläinlääkärin käynnit, vastaa siipikarjan omistaja.

Maa- ja metsätalousministeriön asetukset

Suomen Siipikarjaliiton järjestämä salmonellanäytepalvelu

Siipikarjaliitto tarjoaa tuottajille palvelua salmonellavalvonnan järjestämiseksi. Siipikarjaliitto lähettää tilauksesta tuottajalle näytteenottotarvikkeet ohjeineen sekä lähetyskotelot. Näytteet tutkitaan Siipikarjaliiton sopimuslaboratoriossa. Tuloksen valmistuttua tuottaja saa kirjallisen todistuksen tutkimuksesta. Siipikarjaliiton palvelun tiedonhallintajärjestelmä uusittiin vuonna 2013 internet-pohjaiseksi (KANAVA), mikä helpottaa valvonnan toteuttamista tiloilla ja kirjanpitoa. Tuottajat pääsevät henkilökohtaisilla tunnuksillaan seuraamaan ja tulostamaan parvi- ja näytteenottotietojaan ja munapakkaamot  vastaavasti tarkistamaan sopimustuottajiensa näytetiedot. Tuottajat voivat myös valtuuttaa eläinlääkärin katsomaan KANAVAsta sinne muodostuvan näytekirjanpitonsa ja tallentamaan salmonellavalvontakäyntilomakkeet. Näytteiden oikea-aikaisesta ottamisesta tuottaja saa halutessaan sähköpostimuistutuksen.