luomujaosto_kapea_vas

 



Lähteet:
Neuvoston asetus (EY) N:o 834/2007

Komission asetus (EY) N:o 889/2008 (asetuksen 834 soveltamista koskevat yksityiskohtaiset säännöt)

Komission asetus (EU) N:o 505/2012

Eviran sivut

ELÄINLAJIT, JOITA SIIPIKARJA-OHJEET (as. 889/2008) KOSKEVAT

Kanat, broilerit (teuraskananpojat), helmikanat, ankat, kalkkunat ja hanhet.

LUONNONMUKAISEN KOTIELÄINTUOTANNON YLEISET PERIAATTEET

Koko maatilaa on hoidettava luonnonmukaiseen tuotantoon sovellettavien vaatimusten mukaisesti (as. 834/2007) ja sitouduttava valvontajärjestelmään.  Asetuksessa 889/2008 kielletään ilman yhteyttä maahan oleva kotieläintuotanto, jonka yhteydessä eläimiä kasvattava toimija ei hoida maatalousmaata tai ole tehnyt kirjallista yhteistyösopimusta (lannan levittämisestä) toisen toimijan kanssa.
Tilalla saa kuitenkin olla eläimiä, joita ei hoideta luonnonmukaisesti, mutta niiden kasvatusyksiköt (rakennukset ja lohkot) on selvästi erotettava luonnonmukaista tuotantoa harjoittavista yksiköistä, ja yksiköiden eläinten on oltava eri lajia. Tilalla on pidettävä asianmukaista kirjanpitoa erillään pidon osoittamiseksi.
Siipikarjatilan luomurehun omavaraisuusasteen on oltava vähintään 20 %. Jos omalla tilalla tähän ei ole mahdollisuutta, niin luomurehun voi tuottaa yhteistyössä muiden saman alueen luomutilojen tai rehualan toimijoiden kanssa. Rehualan toimijan määritelmä tulee EU:n lainsäädännöstä (178/2002 ns. yleinen elintarvikeasetus), ja sillä tarkoitetaan luonnollista tai oikeushenkilöä tai henkilöitä, jotka ovat vastuussa elintarvikelainsäädännön vaatimusten noudattamisen varmistamisesta valvonnassaan olevassa rehualan yrityksessä. Rehualan yrityksellä puolestaan tarkoitetaan mm. mitä tahansa rehujen tuotantoon liittyviä toimia; myös tuottajaa, joka tuottaa rehuja omistamiensa elintarviketuotantoeläinten ruokintaan. (Evira)    

Tilalla levitetyn karjanlannan kokonaismäärä ei saa ylittää 170 kg typpeä vuodessa maatalousmaana käytettävää hehtaaria kohti. Tilat voivat tehdä kirjallisia yhteistyösopimuksia ylijäämälannan levittämiseksi toisten luonnonmukaista tuotantoa harjoittavien tilojen kanssa.  Kokonaiseläintiheyden on oltava sellainen, ettei 170 kilon typpiraja vuodessa maatalousmaana käytettävää hehtaaria kohti ylity.

Eläinten alkuperä

Luonnonmukaisessa tuotannossa käytettävien rotujen tai linjojen valinnassa on otettava huomioon eläinten kyky sopeutua paikallisiin olosuhteisiin, niiden elinvoimaisuus ja taudinvastustuskyky.
Etusijalle olisi asetettava alkuperäisrodut ja -linjat.
Luonnonmukaisesti kasvatettujen kotieläinten on oltava luonnonmukaista tuotantoa harjoittavalla tilalla
syntyneitä ja kasvatettuja.  Tilalle voidaan tuoda jalostustarkoituksiin muita kuin luonnonmukaisesti kasvatettuja eläimiä ainoastaan silloin, kun luonnonmukaisesti kasvatettuja eläimiä ei ole riittävästi saatavilla. Poikkeuksellisesti, toimivaltaisen viranomaisen (ELY-keskus) ennakolta antamalla luvalla, kun parvi muodostetaan ensimmäistä kertaa, sitä uudistetaan tai se perustetaan uudelleen eikä luonnonmukaisesti kasvatettua siipikarjaa ole saatavilla riittävästi, siipikarjan luonnonmukaiseen tuotantoyksikköön voidaan tuoda muulla tavalla kuin luonnonmukaisesti kasvatettua siipikarjaa
edellyttäen, että munantuotantoon tarkoitetut kananuorikot ja lihantuotantoon tarkoitettu siipikarja ovat alle kolmen vuorokauden ikäisiä. Muulla tavalla kuin luonnonmukaisesti kasvatettuja, alle 18 viikon ikäisiä munantuotantoon tarkoitettuja kananuorikoita voidaan toimivaltaisen viranomaisen ennakkoluvalla tuoda luonnonmukaiseen tuotantoyksikköön 31 päivään joulukuuta 2017 asti, kun luonnonmukaisesti kasvatettuja kananuorikoita ei ole saatavilla ja edellyttäen, että kasvatuksessa noudatetaan asetuksen 889/2008 tuotanto-ohjeita ruokinnan ja eläinlääkinnän osalta.

Kananuorikoiden kasvattaminen tavanomaisella tilalla

Jos nuorikoita kasvatetaan tavanomaisella tilalla, vaaditaan nuorikoiden hankintaluvan myöntämiseksi luomutuottajan ja poikaskasvattajan välistä kirjallista sopimusta. Poikaskasvattaja sitoutuu kasvattamaan luomupoikaset erillään tavanomaisista ja noudattamaan luonnonmukaisen eläintuotannon tuotanto-ohjeita koskien eläinten ruokintaa ja eläinlääkintää (alla). Kasvattajan tulee myös pitää sopimuksessa mainittuja muistiinpanoja luomutuotantoon kasvatettavista eristä ja luovuttaa ne erän mukana vastaanottajalle.
Kasvattaja sitoutuu myös sallimaan luonnonmukaiseen tuotantoon liittyvät tarkastukset tilallaan silloin, kun kasvatuksessa on luomutuotantoon tarkoitettuja nuorikoita. Tarkastuskustannuksista vastaa luomutuottaja. Tavanomaisille luomunuorikoita kasvattaville tiloille ei kuitenkaan tehdä erikseen esimerkiksi alkutarkastusta eikä kaikkia kasvatuspaikkoja ole tarkoitus rutiininomaisesti tarkistaa.
Kasvatuksessa noudatetaan eläinsuojelulain eläintiheysvaatimuksia ja ruokinta- sekä vesikourujen pituusvaatimuksia, koska erillisiä luomunuorikkojen kasvattamiseen tarkoitettuja vaatimuksia ei vielä tällä hetkellä ole.

SIIRTYMÄKAUSI

Jos tilalle on tuotu muita kuin luonnonmukaisesti kasvatettuja eläimiä em. poikkeusten nojalla ja eläintuotteita on tarkoitus myydä luonnonmukaisina tuotteina, ao. tuotantosääntöjä on pitänyt noudattaa
vähintään 10 viikon ajan alle 3 vrk ikäisinä tilalle tuodun ja lihantuotantoon käytettävän siipikarjan osalta ja 6 viikon ajan munantuotantoon käytettävän siipikarjan osalta. Tämä ei kuitenkaan koske em. luomurehulla kasvatettuja nuorikoita.

RUOKINTA

Eläimet ruokitaan pääsääntöisesti omalla tilalla tuotetulla tai saman alueen muilta luomutiloilta hankitulla luonnonmukaisella rehulla, joka koostuu luonnonmukaisesti tuotetuista maatalousperäisistä ja luonnollisista muista kuin maatalousperäisistä aineosista. Komissio jatkoi yksimahaisten (sika ja siipikarja) luomueläinten kohdalla tavanomaisten rehujen käyttömahdollisuutta (asetuksen 889 liite V ja asetuksen (EU) N:o 505/2012 liite V) siten, että tavanomaisia valkuaisrehuja voidaan käyttää luomutiloilla vuoden 2017 loppuun asti. Tavanomaisesti tuotettujen valkuaisrehujen enimmäismäärä on 5 % vuosittaisesta (12 kk jakso) maatalousperäisten rehujen sisältämästä kuiva-aineesta. Luomutilan tulee pitää kirjaa käyttämistään rehuista ja rehukirjanpidosta tulee helposti selvitä tilalla käytetyt luomurehut ja tavanomaiset valkuaisrehut. Tavanomaisen valkuaisrehun käyttöön asetuksen antamissa puitteissa ei tarvita lupaa, mutta tavanomaista valkuaisrehua tulee luomutilalla käyttää vain, jos luonnonmukaisesti tuotettua valkuaisrehua ei ole saatavilla.
Päivittäisestä annoksesta muiden kuin luomurehujen sallittu enimmäisosuus on 25 % kuiva-aineesta laskettuna.

Kuiva-aineeseen lasketaan eläinten saamien maataloudesta peräisin olevien karkea-, väki- ja täydennysrehujen sisältämä kuiva-aine. Rehuun lisättyjä kivennäisiä ei lasketa mukaan maataloudesta peräisin olevaan kuiva-aineeseen. Myöskään kalajauhoa ei  lasketa maataloudesta peräisin olevaksi kuiva-aineeksi.

Päiväannos saa sisältää enintään 30 % siirtymävaiheen rehuja. Jos siirtymävaiherehut ovat kuitenkin peräisin ainoastaan omaan tilaan kuuluvasta yksiköstä, osuus voidaan korottaa 100 prosenttiin.

Ruokinnassa ei sallita muuntogeenisiä  organismeja tai niiden johdannaisia eikä ionisoivalla säteilyllä käsiteltyjä rehuja tai niiden raaka-aineita. Myös kasvunedistäjien ja synteettisten aminohappojen käyttö on kielletty.

Sallitut rehun lisäaineet  tm. tuotteet ja apuaineet sekä niiden käyttörajoitukset luetellaan asetuksen 889 liitteessä VI.

Siipikarjan päivittäisiin rehuannoksiin on lisättävä karkearehua tuore-, kuiva- tai säilörehuna.
Lihotusmenetelmät on voitava keskeyttää missä tahansa kasvatuksen vaiheessa. Pakkosyöttö on kielletty.

Eviran tiedote 19.9.2012 : Uusi luomuasetus ((EU) N:o 505/2012) toi muutoksia luomulainsäädäntöön. Muutokset koskevat erityisesti luomurehuja, niiden merkintöjä ja rehukirjanpitoa luomutiloilla. Luomurehussa vähintään 95 % rehun maatalousperäisten ainesosien kuiva-aineesta tulee olla luonnonmukaisesti tuotettua. Enintään 5 % luomurehun kuiva-aineesta voi koostua aineista, jotka on mainittu asetuksen (EU) N:o 889/2008 artiklassa 22 tai liitteessä V. ”Voidaan käyttää luonnonmukaisessa tuotannossa asetuksen (EY) No 834/2007 ja (EY) No 889/2008 mukaisesti” – viittausta voidaan käyttää rehuissa, jotka sisältävät luonnonmukaisesti tuotettuja ja/tai siirtymävaihe ja/tai tavanomaisia rehuaineita eri määrinä.  Eläinperäiset rehuaineet ml. kalajauho Luomuasetus ei rajoita eläinperäisten luonnonmukaisesti tuotettujen rehuaineiden käyttöä. Niitä saa luomutiloilla käyttää muun lainsäädännön antamissa puitteissa (esim. TSE-asetus, sivutuoteasetus jne.). Kestävästä kalastuksesta (EU- ja ETA-maissa tuotettu kalajauho) saadun kalajauhon käyttö on luomutuotannossa sallittu. Kalajauhoa ei lasketa maatalousperäiseksi ainesosaksi. Kivennäisrehuaineet Luomueläintuotannossa sallitut kivennäisrehuaineet on lueteltu asetuksen (EU) N:o 505/2012 liitteessä V. Ainoastaan liitteessä lueteltuja kivennäisiä voidaan käyttää luomukotieläinten ruokinnassa. Kivennäisiä ei lasketa maatalousperäisiin ainesosiin.

TAUTIEN ENNALTAEHKÄISY JA ELÄINLÄÄKINTÄ

Eläinten hyvinvointia ja terveyttä pyritään luomutuotannossa edistämään tarkoituksenmukaisella eläinaineksella, lajinmukaisella hoidolla, laadukkailla rehuilla, eläinten säännöllisellä jaloittelulla ja kesäaikaan laiduntamisella, välttämällä liian suurta eläintiheyttä ja siitä eläinten terveydelle aiheutuvia ongelmia sekä huolehtimalla eläinsuojien kunnosta ja hygieenisyydestä.

Mikäli eläin kuitenkin sairastuu tai loukkaantuu, tulee se viipymättä hoitaa ja lääkitä asianmukaisesti ja tarvittaessa eristää muista. Eläinten lääkintään saa käyttää vain Suomessa hyväksyttyjä, tuotantoeläimille käytettäväksi tarkoitettuja lääkkeitä. Tilalla saa olla vain eläinlääkärin määräämiä lääkevalmisteita, esim. loislääkkeiden tulee olla eläinlääkärin määräämiä. Lääkevalmisteiden käyttö ennaltaehkäisevästi on kielletty lukuun ottamatta fytoterapeuttisia ja homeopaattisia lääkkeitä (mikäli valmiste on Suomessa rekisteröity). Ennaltaehkäiseväksi lääkevalmisteiden käytöksi ei katsota eläinlääkärin määräämiä hoitoja. Kemiallisesti syntetisoitujen eläinlääkkeiden, kokkidiostaattien tai antibioottien  käyttö ennaltaehkäisevästi kasvun- ja tuotannon edistämiseen on kielletty. Rokotteiden käyttö on sallittu (immunologiset eläinlääkkeet).  
Varoaika on se aika jonka pitää kulua, ennen kuin ko. eläimestä saatuja tuotteita voidaan luovuttaa elintarvikkeeksi. Varoajan laskeminen aloitetaan viimeisestä hoitokerrasta. Luomutuotannossa varoaika on kaksinkertainen normaaliin varoaikaan verrattuna, mutta jos varoaika on 0 vrk, on se näin myös luomutuotannossa.

Eläinten lääkitsemisestä on pidettävä kirjaa. Kirjanpidosta pitää selvitä tilalle ostetut lääkkeet ja niiden myyjä, lääkkeiden säilytyspaikka, käytetyt lääkkeet ja eläimet joille lääkettä on käytetty, sairaus, johon lääkettä on käytetty, hoitopäivä, hoitoaika, hoitokerta sekä varoaika.

Yli vuoden tuotantoelinkaaren omaavia eläimiä voidaan lääkitä kolme kertaa vuoden aikana. Kemiallisesti syntetisoiduilla lääkevalmisteilla tai antibiooteilla tätä useammin hoidettu eläin katsotaan tavanomaisesti kasvatetuksi ja sen on aloitettava siirtymävaihe alusta. Eläintä, jonka tuotantoelinkaari on alle vuoden (lihasiipikarja), voidaan lääkitä vain kerran sen elinaikana. Hoitokerraksi katsotaan kaikki yhtä sairaustapausta varten samaan sairauteen annetut lääkehoidot. Tarkastelujakso on vuosi taaksepäin viimeisestä hoitokerrasta. Loislääkitystä, rokotteita tai pakollisia taudinvastustusohjelmiin kuuluvia lääkityksiä ei lueta em. lääkehoitoihin.

ELÄINSUOJAT JA HOITOKÄYTÄNNÖT

Siipikarjarakennusten sisä- ja ulkotilojen vähimmäispinta-alat luetellaan asetuksen 889/2008 liitteessä III
Erityisvaatimuksia:

1. Siipikarjaa ei saa pitää häkeissä.

2. Vesilinnuilla on aina oltava mahdollisuus peseytymiseen . Kesäaikana niillä on oltava mahdollisuus uida.

3. Kaikkien siipikarjarakennusten on täytettävä seuraavat vaatimukset:
a) vähintään 1/3 lattiapinta-alasta on oltava rakenteeltaan kiinteää lattiaa, ei rako- tai ritiläpohjainen, ja sen on oltava peitetty olkien, puulastujen, hiekan tai turpeen kaltaisella kuivikkeella;
b) muniville kanoille tarkoitetuissa siipikarjarakennuksissa riittävän suurta osaa kanojen käytössä olevasta lattiapinta-alasta on voitava käyttää lintujen ulosteiden keräämiseen;
c) niissä on oltava orsia, jotka vastaavat mitoiltaan ja lukumäärältään kasvatuserän suuruutta ja lintujen kokoa liitteen III mukaisesti;
d) niissä on oltava siipikarjan kokoon nähden soveltuvat ulosmeno- ja sisääntuloluukut, joiden yhteenlaskettu pituus on vähintään neljä metriä siipikarjarakennuksen sataa pinta-alaneliömetriä kohden;
e) kussakin siipikarjarakennuksessa saa olla enintään

  • 4 800 kananpoikaa,
  • 3 000 munivaa kanaa,
  • 5 200 helmikanaa,
  • 4 000 naaraspuolista myskisorsaa tai Pekingin ankkaa taikka 3200 urospuolista myskisorsaa tai Pekingin ankkaa tai muita ankkoja,
  • 2 500 hanhea tai kalkkunaa;

f) lihantuotantoon tarkoitetuissa siipikarjarakennuksissa kokonaiskäyttöpinta-ala ei saa yksittäisessä tuotantoyksikössä ylittää 1 600 neliömetriä;
g) siipikarjarakennukset on rakennettava siten, että kaikki linnut pääsevät helposti ulkojaloittelualueelle.

Yhdeksi siipikarjarakennukseksi voidaan määritellä sellainen osa rakennusta (osasto), jossa on kiinteät väliseinät. Väliseinissä voi olla suljettuja luukkuja tai ovia. Osastossa tulee olla oma itsenäinen ilmastointi. Osastoilla voi olla yhteinen ruokinta-, munienkeruu- ja lannanpoistolaitteisto.

4. Päivänvaloa voidaan täydentää keinovalaistuksella enintään 16 tunnin pituisen valoisan ajan varmistamiseksi päivittäin siten, että yön yhtäjaksoinen lepoaika, jolloin ei käytetä keinovalaistusta, on vähintään kahdeksan tuntia.
Luomukotieläinrakennusten yleisohje: Ikkunoiden tai muun valoa läpäisevän materiaalin pinta-alan seinissä ja/tai katossa on oltava noin 5 % eläinsuojan lattiapinta-alasta. Mikäli tasaista luonnonvaloa tulee rakennukseen katon kautta, voidaan hyväksyä pienempi %-osuus. (Eviran tulkinta)

5. Siipikarjan kasvatuksessa tulisi suosia hitaasti kasvavia rotuja tai linjoja. Kananpoikalinjoilla keskimääräinen päiväkasvu on tällöin korkeintaan 35 g/päivä ja kalkkunoilla korkeintaan 90 g/päivä. Jollei toimija käytä hitaasti kasvavia siipikarjalinjoja, vähimmäisteurastusiät ovat seuraavat:

  • 81 vuorokautta kananpojilla,
  • 150 vuorokautta salvukukoilla,
  • 49 vuorokautta pekinginankoilla,
  • 94 vuorokautta helmikanoilla,
  • 140 vuorokautta uroskalkkunoilla ja paistiksi kasvatettavilla hanhilla ja
  • 100 vuorokautta naaraskalkkunoilla.

6. Lintujen nokan katkaiseminen rutiinitoimenpiteenä on kielletty.

Rakennuksia on pidettävä tyhjillään jokaisen kasvatetun siipikarjaerän jälkeen. Tänä aikana rakennus laitteineen on puhdistettava ja desinfioitava käyttäen asetuksen 889/2008 liitteessä VII mainittuja tuotteita). Lisäksi ulkotarhat on pidettävä tyhjillään kaksi kuukautta kunkin kasvatetun siipikarjaerän jälkeen kasvuston takaisinkasvun mahdollistamiseksi. Toimijan on pidettävä kirjaa tämän ajanjakson soveltamisesta. Vaatimus tyhjillään pidosta ei koske rajattua aluetta ulosmenoaukkojen läheisyydessä edellyttäen, että alueen alustaa voidaan vaihtaa tai puhdistaa säännöllisesti. Näitä vaatimuksia ei myöskään sovelleta sellaiseen pienimuotoiseen siipikarjan kasvatukseen, jossa linnuilla on mahdollisuus liikkua vapaasti aitaamattomalla alueella.

PÄÄSY ULKOJALOITTELUALUEILLE

Ulkojaloittelualueet voivat olla osittain katettuja.
Siipikarjan on päästävä ulkojaloittelualueelle aina kun sääolosuhteet sen sallivat, vähintään toukokuusta lokakuuhun. Ulkoiluajan tulisi olla  aina kun mahdollista vähintään yhden kolmasosan ajan lintujen elinajasta. Epäsuotuisia säätiloja, jolloin ei tarvitse ulkoiluttaa, ovat mm. rankkasade, pakkanen tai erittäin kova tuuli. Alle 6 viikon ikäisiä poikasia ja sairaita tai loukkaantuneita lintuja voidaan pitää sisällä sääoloista riippumatta. 
Siipikarjan ulkojaloittelualueiden on oltava pääosin kasvuston peitossa, niissä on oltava suojaavat tilat ja linnuilla on oltava vaivaton pääsy riittävälle määrälle juottopaikkoja ja ruokinta-astioita.
 Jos siipikarja pidetään sisätiloissa yhteisön lainsäädännön perusteella asetettujen rajoitusten tai velvoitteiden vuoksi, sen saatavilla on oltava pysyvästi riittävä määrä karkearehua ja soveltuvia materiaaleja siipikarjan etologisten tarpeiden tyydyttämiseksi.

ELÄINSUOJIA KOSKEVAT SIIRTYMÄKAUDEN POIKKEUKSET 24.8.2000-31.12.2013

Ne toimijat, joille on ennen 1.1.2009 myönnetty poikkeuslupia tilavaatimuksista eläintä kohti (sisä- tai ulkotilat), munivien kanojen tai poikasten enimmäiseläinmäärästä yhdessä siipikarjarakennuksessa tai siipikarjarakennuksen kulkuluukkujen yhteenlasketusta leveydestä, voivat hakea jatkoaikaa. Tämän määräajan pidennyksen saaneiden toimijoiden on esitettävä tarkastusviranomaiselle tai -laitokselle suunnitelma, jossa kuvataan järjestelyt, joilla varmistetaan, että luonnonmukaista tuotantoa koskevia sääntöjä noudatetaan siirtymäkauden päättyessä. Lupaa/lupia haetaan ELY-keskuksesta. Poikkeuslupa voidaan jatkaa enintään 31.12.2013 saakka, jolloin siirtymäkausi umpeutuu. Luvan myöntäminen edellyttää, että toimija sitoutuu vähintään kahteen maksulliseen tarkastukseen vuodessa. Lupaa ei voida myöntää uusille toimijoille.

 

Eviran ohje 18217/9: Luomutuotanto 2, Eläintuotannon ehdot