luomujaosto_kapea_vas

 

Luomukananmunantuotanto

Vuoden 2013 lopussa Suomessa oli 34 luomumunantuotantotilaa, joilla oli yhteensä
n. 163 000 kanaa (Eviran tilasto). Tilojen määrä väheni ja kanojen määrä kasvoi edellisvuoteen verrattuna.

Luomukananmunantuotanto kasvoi Suomessa nopeasti 2000-luvun alkupuolella:  luomukanojen määrä nousi noin 30 000 kanasta 75 000:een vuosina 2000-2004. Tämän jälkeen kasvu tasaantui.

Luomukananmunien markkinaosuus oli vuoden 2005 syksyllä 5,8 % (lähde: Finfood Luomu/A.C Nielsen Scan Track). Vuonna 2011 luomukananmunien osuus koko tuoteryhmän arvosta oli lähes 9 % (lähde: www.luomuliitto.fi, tiedote 6.2.2012).

Luomulihasiipikarja

Vuosina 2011 ja 2012 on kasvatettu luomubroilereita yhdellä ja luomukalkkunoita toisella luomutilalla. Luomukalkkunantuotannosta on meneillään kehittämishanke, jossa selvitetään luomukalkkunantuotannon mahdollisuuksia Suomessa. Luomubroilerin kasvatusta kokeiltiin aikaisemmin muutamalla erällä 2000-luvun alussa. Tuotannon loppumisen syynä olivat tavanomaista tuotantoa merkittävästi korkeammat tuotantokustannukset ja kuluttajien haluttomuus maksaa luomubroilerista tuotantokustannukset kattava hinta, vaikkakin kysyntä näennäisesti oli suurta.

Luomusiipikarjatuotteiden hinnanmuodostus

Luomubroilerin kuten luomukananmunienkin korkeammat hinnat johtuvat tavanomaista tuotantoa korkeammista tuotantokustannuksista. Korkeammat tuotantokustannukset taas johtuvat mm. seuraavista syistä:

  • suurempi tilavaatimus (eli pienempi eläintiheys) -> tavanomaista vähemmän eläimiä/neliö, jolloin rakennuksen kiinteät kustannukset eläintä kohden ovat suuremmat (esim. lämmitys)
  • luomukanoilla myös munintapesä- ja orsitilaa on enemmän kuin tavanomaisissa lattiakanaloissa
  • ulkoilu -> ulkotarhat; niiden perustaminen ja vuosittainen huolto (istutukset kanojen viihtyvyyden lisäämiseksi, maaperän vaihto loisten määrän hallitsemiseksi jne.), ulosmenoluukut
  • luomutuotantorakennuksissa pitää olla ikkunoita vähintään 5 % lattia-pinta-alasta (tavanomaisissa kanaloissa ikkunoita ei yleensä ole)
  • luomurehu (kalliimpaa kuin tavanomainen), myös karkearehua annettava päivittäin
  • luomukanojen munintaprosentti hieman alhaisempi kuin tavanomaisessa tuotannossa
  • broilereilla luomutuotantoon jalostettua eläinainesta vaikea saada; muulla aineksella kasvatusaika tavanomaiseen verrattuna yli kaksinkertainen (luomussa vähintään 81 vrk, tavanomaisessa n. 35-40 vrk)
  • vuoden 2006 alusta myös kananuorikot on ruokittu luomurehulla ja näin ollen niiden hankintahinta on noussut
  •  

TUTKIMUS

Helsingin yliopiston Maaseudun tutkimus- ja koulutuskeskus Mikkeli ja Helsingin yliopiston eläinlääketieteellinen tiedekunta käynnistivät vuonna 2003 tutkimuksen ”Luonnonmukainen munantuotanto: eläinten hyvinvoinnin ja elintarviketurvallisuuden hallinta”. Tutkimuksessa selvitettiin luomukanojen hyvinvointiin ja terveyteen sekä munien elintarviketurvallisuuteen vaikuttavia seikkoja. Hanke päättyi vuoden 2005 lopussa ja lopulliset tulokset valmistuivat  vuoden 2006 aikana. Päärahoittajana hankkeessa oli maa- ja metsätalousministeriön luomututkimusohjelma.

Siipikarjaliitossa päättyi vuonna 2002 MMM:n tukema hanke luomukananmunantuotannon ruokinnallisten ja hoidollisten erityispiirteiden selvittämiseksi.

Maa- ja elintarviketalouden tutkimuskeskuksen (MTT) tutkimuksen ” Ympäristöä säästävät siipikarjan ruokinta- ja tuotantomenetelmät ” (1999 – 2007) yhtenä osana tutkittiin luomunuorikoiden ja munivien kanojen ruokintaa.

MTT:ssä selvitettiin kotovaraisen ruokinnan optimointia luonnonmukaisessa sian ja siipikarjan tuotannossa vuonna 2002 päättyneessä tutkimushankkeessa.

NEUVONTA

Maa- ja metsätalousministeriöltä on vuosina 2003-2008  ja 2011 saatu erillistä rahoitusta luomutuotannon neuvonnan kehittämiseen. Tavoitteena on ollut hajanaisen luomusiipikarjaneuvonnan kokoaminen yhteen paikkaan eli Siipikarjaliittoon ja saattaa tuottajia sekä muita alan toimijoita yhteistyöhön.

Tämän valtionavun turvin Siipikarjaliitossa aloitti elokuussa 2003 agrologi (AMK) Jaana Partanen luomuun keskittyvänä siipikarjaneuvojana, päätoimialueenaan luomumunantuotanto. Tukena toimii ohjausryhmä, jossa on edustajat Siipikarjaliiton lisäksi mm. ProAgria Maaseutukeskusten Liitosta, Luomuliitosta, MTT:stä ja myös tuottajista. Jaanan tilalla aloitti helmikuussa 2005 agrologi (AMK) Satu Ahdesmäki, joka hoiti tehtävää lokakuuhun 2006 saakka. Vuosina 2007-2008 valtionapu mahdollisti jälleen luomuprojektin, ja 2008 valmistui Juha Talvion MMK-työ Luonnonmukaisen kananmunantuotannon taloudelliset edellytykset Suomessa. Vuonna 2011 Siipikarjaliitto sai valtionapua hankkeeseen: Luomutuotannon neuvonnan kehittäminen siipikarjatuotannossa, jolloin Ulla Holma laati yhteistyössä Siipikarjaliiton luomujaoston kanssa ohjeet luomumunantuotantoon kasvatettavien nuorikoiden hoitokäytännöistä. Vuonna 2012 alkoi hanke: Luomukalkkunan tuotantoketjun toiminnan käynnistäminen, johon Siipikarjaliitto osallistuu. Samana vuonna Siipikarjaliitto sai valtionapua myös luomutuottajien koulutushankkeeseen. Ulla Holma (MMM, agr.) on työskennellyt näissä kolmessa eri luomuhankkeessa yhteensä 10 kuukautta.