1. Mitä kansallinen laatujärjestelmä tarkoittaa?
  2. Onko broilereilla ja kalkkunoilla eläintauteja?
  3. Mitä lihan pintakäsittely tarkoittaa ja käytetäänkö sitä?
  4. Miten salmonellaa käytännössä ehkäistään tiloilla?
  5. Voiko siipikarjanlihasta saada lintuinfluenssan?
  6. Mitä broilerit ja kalkkunat saavat ravinnokseen?
  7. Miten lihan laadukkuus taataan kaikissa kuljetusvaiheissa?
  8. Kasvatetaanko broilereita ja kalkkunoita häkeissä?
  9. Millaisissa oloissa broilerit ja kalkkunat elävät kasvattamoissa?
  10. Millä tavoin broilereiden ja kalkkunoiden hyvinvointia pidetään yllä kansallisen laatujärjestelmän mukaisesti?

 

1. Mitä kansallinen laatujärjestelmä tarkoittaa?

Kansallinen laatujärjestelmä sisältää siipikarjan tuotannon ohjeistuksia ja käytäntöjä, jotka ovat tiukempia kuin mitä EU:n ja Suomen lainsäädäntö edellyttävät. Kansalliseen laatujärjestelmään ovat sitoutuneet siipikarjan tuotantoketjun kaikki osapuolet niin teollisuus kuin broilereiden ja kalkkunoiden kasvattajatkin. Ohjeistuksista ja käytännöistä mainittakoon muun muassa kasvattamojen kertatäytöt (kaikki linnut sisään ja ulos samanaikaisesti), tautisulut hallien sisääntuloissa, kasvattajien 48 tunnin karanteenin ulkomaanmatkojen jälkeen, kasvattamon ulkopuolisten eläinten torjunnan, lintujen terveystarkkailun sekä lakisääteisen ja omavalvontaan perustuvan eläinten ja ihmisten yhteisten tartuntatautien eli zoonoosien valvontaohjelman.

2. Onko broilereilla ja kalkkunoilla eläintauteja?

Suomessa siipikarjan terveystilanne on hyvä, sillä sisällä kasvavat lihalinnut ovat terveitä eikä vakavia tartuntatauteja tällä hetkellä ole. Maailman eläintautijärjestön (OIE) vaarallisimpien lintutautien listalla olevia Newcastlen tautia, lintuinfluenssaa tai lintujen hengityselinsairauksia ei siipikarjassa esiinny. Salmonellan osalta Euroopan unionissa äskettäin asetetun tavoitteen mukaisesti esiintyvyys broileriparvissa saa olla enintään prosentin luokkaa vuoden 2011 lopussa ja kalkkunaparvissa vastaavasti vuoden 2012 lopussa.Kansallisesti EU:n asettama tavoitetaso on jo saavutettu, sillä Euroopan elintarviketurvallisuusviranomaisen EFSAn kokoaman EU-maita koskevan kartoituksen mukaan Suomessa salmonellaa löytyy vain alle prosentista tuotantoeriä vuosittain. Broileriparvien salmonellalöydökset eri EU-jäsenmaissa vaihtelevat nollasta 68 prosenttiin.

3. Mitä lihan pintakäsittely tarkoittaa ja käytetäänkö sitä?

Pintakäsittely tarkoittaa broilerin ja kalkkunan lihan käsittelyä kemiallisella yhdisteellä. EU:n sallima käsittely on yksi keino taistelussa salmonellaa vastaan. Euroopan ruokaturvallisuusviranomainen EFSA on tutkinut ja antanut lausunnon, jonka mukaan pintakäsittelyaineet eivät ole suora terveysriski ihmisille. Toistaiseksi käsittelyä ei kuitenkaan tehdä, sillä yhdellekään pintakäsittelyyn sopivalle aineelle ei vielä ole haettu hyväksyntää EU:sta. Suomessa lihan pintakäsittelylle ei Broileriteollisuusyhdistyksen puheenjohtaja Mika Ala-Fossin mukaan ole tarvetta, sillä salmonellan osalta EU:n asettama tavoite on meillä jo saavutettu kansallisen laatujärjestelmän sisältämän tiukan salmonellavalvonta-ohjelman ansiosta.

4. Miten erilaisia eläintauteja ehkäistään tiloilla?

Vakavimpien siipikarjatautien torjunta perustuu EU-lainsäädäntöön. Sekä lintuinfluenssan että Newcastlen taudin vastustamisesta on annettu erilliset direktiivit (92/40/ETY, 92166/ETY), joissa määritellään yksityiskohtaisesti, mitä toimenpiteitä jäsenmaiden tulee tehdä näitä tauteja epäiltäessä tai todettaessa.

Käytännössä tautien ehkäisykeinoja on useita. Yksi kansalliseen laatujärjestelmään kuuluvista keinoista on se, että tuotantotilalla saavat vierailla ainoastaan välttämättömät vierailijat, kuten eläinlääkäri ja huoltomies. Kaikkien vierailijoiden on käytettävä tautisulkua eli vaihdettava suojavaatteet ja kengät ennen kasvattamoon menoa. Näin varmistutaan siitä, ettei villilintujen jätöksiä kantaudu broilerien kasvatustiloihin.

Viranomaiset ja rehua tuottavat yritykset tutkivat tarkasti eläinten hyvinvointiin olennaisesti vaikuttavan rehun salmonellan varalta. Myös rehut ja kuivikkeet suojataan villilinnuilta ja tuhoeläimiltä. Lisäksi kasvattamot desinfioidaan ja pestään kasvatuserien välillä. Kaikilla tiloilla noudatetaan myös karanteenia ulkomaanmatkojen jälkeen. Tämä tarkoittaa sitä, että tuotantotiloihin ei mennä ennen kuin 48 tuntia matkalta saapumisesta on kulunut. Näin estetään mahdollisten virustautien leviäminen.

5. Voiko siipikarjanlihasta saada lintuinfluenssan?

Suomessa ei ole todettu lintuinfluenssaa luonnonlinnuissa eikä lihalinnuissa. Kansalliseen laatujärjestelmään liittyvät toimenpiteet, kuten salmonellantorjuntaohjelma, estävät myös lintuinfluenssan leviämisen lihalinnuiksi kasvatettaviin broilereihin ja kalkkunoihin. Lintuinfluenssa ei tartu hyvin kypsennetystä lihasta ja liha tulee aina valmistaa täysin kypsäksi. Lintuinfluenssa tarttuu ihmiseen erittäin huonosti. Tähän mennessä tautiin sairastuneet ovat saaneet tartunnan käsiteltyään lintuinfluenssaan sairastunutta tai kuollutta eläintä.

6. Mitä broilerit ja kalkkunat saavat ravinnokseen?

Rehun koostumus vaihtelee linnun iän mukaan, sillä lintu tarvitsee eri kasvuvaiheissa erilaista ravintoa. Rehu koostuu pääasiassa vehnästä ja soijarouheesta, ja lisäksi siinä voi olla myös pieniä määriä kauraa ja ohraa. Jotta broilerit ja kalkkunat saisivat tarpeeksi valkuaista, saavat ne myös soijaa. Soija tuodaan Euroopan unionin ulkopuolelta ja sen laatua tarkkaillaan erityisen huolellisesti. Rehussa on myös kivennäisiä, aminohappoja, vitamiineja ja suolaa. Riittävän kasvun takaamiseksi linnuille annetaan lisäksi kokojyväviljaa. Rehuakin tärkeämpää on kuitenkin raikas vesi. Sitä on oltava tarjolla riittävästi ja sen on täytettävä talousveden vaatimukset.

7. Miten lihan laadukkuus taataan kaikissa kuljetusvaiheissa?

Ensinnäkin, Suomessa liha on kaupoissa noin vuorokauden sisällä siitä, kun linnut lähtevät kasvattamosta lihataloon. Toiseksi, lihan säilymisen vuoksi kylmäketjusta pidetään erityisen tarkkaa huolta kaikissa vaiheissa. EU-lainsäädäntö edellyttää kuljetus- ja säilytyslämpötilaksi + 6 astetta, Suomen lainsäädäntö + 4 astetta. Kansallisen laatujärjestelmän mukainen käytäntö on näitä vieläkin viileämpi eli + 2 astetta.

8. Kasvatetaanko broilereita ja kalkkunoita häkeissä?

EU-alueella linnut kasvatetaan kasvattamoissa, joissa ne saavat liikkua vapaasti kasvattamon lattialla.

9. Millaisissa oloissa broilerit ja kalkkunat elävät kasvattamoissa?

EU:ssa kasvattamoiden lattioilla kasvualustana käytetään olkea, purua tai turvetta. Suomessa suurin osa broilereista kasvaa turvepehkun päällä. Turvepehku imee kosteutta hyvin ja auttaa pitämään kasvattamon ilmanlaadun hyvänä. Lisäksi turvepehku on hapanta, mikä estää haitallisten bakteerien kasvua. Hyvä kuivike auttaa pitämään broilerien jalkapohjat kunnossa.

Kasvattaja huolehtii linnuista kokonaisvaltaisesti, ja harjaantunut ammattilaisen silmä erottaa poikkeavuudet suurestakin joukosta. Hoitaja seuraa muun muassa lintujen käyttäytymistä ja liikkumista, tarkkailee terveyttä sekä huolehtii kasvuoloista, kuten lämpötilasta, kosteudesta, juomasta ja ruokinnasta vuorokauden ympäri seitsemänä päivänä viikossa. Lisäksi sähköiset järjestelmät hälyttävät heti, mikäli jokin luku ilmoittaa vähäistäkin poikkeamaa. Suomessa koko siipikarjanlihan tuotantoketju on sitoutunut noudattamaan näitä kansallisen laatujärjestelmän ohjeita ja käytäntöjä.

10. Millä tavoin broilereiden ja kalkkunoiden hyvinvointia pidetään yllä kansallisen laatujärjestelmän mukaisesti?

Kansallisen laatujärjestelmän mukaisesti lihalinnuiksi kasvatettavista broilereista ja kalkkunoista huolehditaan jo nyt päivittäin ja kasvuolosuhteita valvotaan vuorokauden ympäri seitsemänä päivänä viikossa. EU hyväksyi toukokuussa 2007 broilereiden hyvinvointidirektiivin, joka astuu voimaan vuonna 2010. Direktiivi säätelee muun muassa eläintiheyttä ja tilojen teknistä varustelutasoa. Lisäksi esimerkiksi hyvinvoinnin seurantaan käytettäviä raja-arvoja, kuten lintuerän kasvatusajan maksimikuolleisuus ja ilmanlaadun raja-arvot, on määritelty tarkemmaksi kuin aiemmin.