siipikarjaliitto_kapea_vas

Harrastesiipikarjan eli lähinnä kanojen suosio Suomessa ja muualla Euroopassa on lisääntynyt viime vuosina. Harrastekanoilla on yleisesti tauteja, joita tuotantosiipikarjalla ei esiinny ole, mutta tartunnan riski on onneksi pieni. Esimerkiksi ruokamyrkytystä aiheuttava kampylobakteeri voi kuitenkin käsienpesun unohtuessa tarttua myös ihmiseen.

Helsingin yliopistossa väittelevä Leena Pohjola lähetti keväällä 2012 tilanhoitoon ja tautisuojaukseen liittyvän kyselyn 378 rekisterissä olevalle harrastesiipikarjan omistajalle. Tutkimukseen hyväksyttiin 178 vastausta.

Väitöstutkimuksen perusteella suomalaiset harrastekanalat ovat pieniä. Yli 90 prosentilla tiloista oli alle 51 lintua. Vuodesta 2011 lähtien kaikki harrastesiipikarjaparvet on pitänyt rekisteröidä kansalliseen eläinrekisteriin.

Omistajat arvioivat harrastelintujensa terveydentilan hyväksi tai erinomaiseksi. Lähes puolessa kanoista otetuissa uloste- ja ympäristönäytteissä havaittiin ruokamyrkytystä aiheuttavaa Campylobacter jejuni -bakteeria ja kolmasosassa Listeria monocytogenes -bakteeria. Salmonellaa ja Yersinia pseudotuberculosis -bakteeria löytyi yhdeltä tilalta.

Osa harrastekanojen taudeista voi tarttua myös ihmiseen. Riskiä lisää se, että taudeilta ei harrastetiloilla aina suojauduta asianmukaisesti.

– Vain hieman yli kymmenesosa vaihtoi kanalasaappaat mennessään kanalaan, kolmasosalla oli mahdollisuus käsien pesuun kanalasta lähtiessään ja yli kolme neljäsosaa päästi kanalaan vierailijoita, tuotantoeläinsairauksien erikoiseläinlääkärinä toimiva Leena Pohjola toteaa.

Osana väitöskirjatyötä selvitettiin Elintarviketurvallisuusvirasto Evirassa tutkittujen harrastekanojen kuolinsyitä. Vuosina 2000–2011 yleisin harrastekanojen kuolinsyy oli kanojen herpesviruksen aiheuttama Marekin tauti, jota vastaan tuotantokanaloissa rokotetaan jo poikasvaiheessa. Toiseksi yleisin kuolinsyy oli Escherichia coli -bakteerin aiheuttama kolibasilloosi. Näytteitä oli kuitenkin lähetetty vain 132.

Verinäytetulosten perusteella harrasteparvilla oli yleisesti vasta-aineita sinisiipitautia, tarttuvaa aivo- ja selkäydintulehdusta ja tarttuvaa keuhkoputkentulehdusta vastaan. Newcastlen tautivirusta tai lintuinfluenssavirusta ei havaittu. Tarttuvaa keuhkoputkentulehdusta aiheuttavaa IB-virusta löytyi viideltä tilalta ja kaikki virukset olivat QX-tyyppiä.

Tutkimuksen perusteella harrastesiipikarjalla esiintyy virustauteja, joita ei ole tuotantosiipikarjalla ja joita vastaan tuotantosiipikarjaa ei rokoteta. Koska harrastesiipikarjaparvet ovat pääsääntöisesti kooltaan pieniä ja sijaitsevat etäällä tuotantosiipikarjatiloista, on riski tautien siirtymiselle kuitenkin pieni. Harrastesiipikarja kantaa Campylobacter jejuni -bakteeria yleisesti suolistossaan ja siten toimii mahdollisena tartuntalähteenä ihmiselle. Koska lintukontaktin jälkeiset hygieniatoimenpiteet, kuten käsienpesu, ovat yleisesti puutteelliset, riski taudin siirtymisestä on olemassa.

Vuonna 2012 kansallisessa eläinrekisterissä oli 365 harrastesiipikarjaksi luokiteltavaa parvea, mikä kuitenkin todennäköisesti oli vain osa todellisesta parvien määrästä. Viime vuonna rekisterissä oli kuutisen tuhatta harrastekanalaa.

ELL, FM Leena Pohjola väittelee 7.4.2017 Helsingin yliopiston eläinlääketieteellisessä tiedekunnassa aiheesta "Backyard poultry flocks in Finland - an infection risk for commercial poultry or humans?".

https://helda.helsinki.fi/handle/10138/177417

http://www.vetmed.helsinki.fi/