siipikarjaliitto_kapea_vas

WWF haluaa julkaisemallaan lihaoppaalla vähentää suomalaisten eläinperäisen proteiinin kulutusta. Ympäristöjärjestö on poiminut suositustensa tueksi yksittäisiä näkökulmia, joista siipikarjarehujen sisältämä soija on nostettu yhdeksi suurimmaksi kritiikin kohteeksi.

Siipikarjan ruokinnan perustana ovat eläinten eri tuotantovaiheen tarpeet. Energiaa ja valkuaista siipikarja tarvitsee kasvuun ja elimistön toimintojen ylläpitoon, ja lisäksi munia tuottava siipikarja munantuotantoon. Kanat, broilerit ja kalkkunat saavat pääosan valkuaisesta kotimaisista viljoista vehnästä, kaurasta ja ohrasta. Viljojen lisäksi ruokintaa täydennetään soija- ja rypsirouheella ja palkokasveilla kuten herneellä ja härkäpavulla.

Siipikarja tarvitsee oikeassa suhteessa valkuaisen sisältämiä eri aminohappoja, joten ruokintaa tasapainotetaan lisäksi synteettisillä aminohapoilla. Luomutuotannossa synteettisten aminohappojen käyttö ei ole sallittua. Soijarouhe sisältää siipikarjan tarpeisiin nähden aminohappoja optimaalisessa suhteessa, ja näin kanat, kalkkunat ja broilerit pystyvät tyydyttämään valkuaistarpeensa niiden hyvinvointia ja terveyttä tukien mahdollisimman pienellä typenerityksellä lantaan. Monet rehualan yritykset ovat jo sitoutuneet käyttämään vastuullisesti tuotettua soijaa.

Kotimaisten palkokasvien osuutta siipikarjan ruokinnassa on lisätty viime vuosina niiden käyttöä tukevien tutkimustulosten ja uusien lajikkeiden myötä. Palkokasvien käyttöä siipikarjalla rajoittaa niiden sisältämät useat haitta-aineet kuten tanniinit. Lisäksi käytettäessä runsaasti palkokasveja, rehuseosta pitää täydentää erilaisilla aminohappolisillä.

Puutokset tai epätasapaino ruokinnassa heikentävät siipikarjan terveyttä, hyvinvointia, tuotosta ja aiheuttaa myös suuremmat ympäristövaikutukset. Eläinten jalostuksella, täsmäruokinnalla, rehutekniikalla, tuotanto-olosuhteiden parantuneella hallinnalla ja uudella tekniikalla sekä lannankierrätyksellä on pystytty viime vuosikymmeninä pienentämään siipikarjatuotannon ympäristövaikutuksia, jotka ovat tuotettua kananmunakiloa ja siipikarjanlihakiloa kohden pienimmät kotieläintuotannossa.

Suomalainen siipikarjatuotanto on kokonaisuudessaan vastuullinen valinta. Suomessa ei esiinny vakavia siipikarjatauteja ja siipikarja on niin tervettä, ettei niitä ole tarpeen lääkitä mikrobilääkkein. Kananmunissa ja siipikarjanlihassa ei esiinny salmonellabakteereita – ei mitään noin 2500 serotyypistä – ja siipikarjan rokottaminen salmonellaa vastaan on kiellettyä.

Ainutlaatuiseen siipikarjan ja ihmisten terveyttä ja hyvinvointia tukevaan tuotantotapaan on päästy useiden vuosikymmenien aikana tehdyllä systemaattisella työllä. Vastuulliseen jokapäiväiseen työhön osallistuu koko siipikarjatuotannon arvoketju aina eläinaineksen maahantuonnista rehujen valmistukseen, eläintenpitoon ja tuotteistukseen saakka.

WWF:n tapa poimia vain yksittäisiä ympäristöjärjestön omaa tavoitetta - lihan- ja kananmunien kulutuksen vähentymistä - tukevia kriteereitä, halventaa kotimaista vastuullista kotieläintuotantoa. Vastuullisessa tuotannossa on useita ulottuvuuksia ja lihaoppaan kaltainen monitahoisen asian yksinkertaistava esitystapa aliarvioi myös suomalaisia kuluttajia.