siipikarjaliitto_kapea_vas

Kuopion aluetyöterveyslaitos

Mirka Pippuri, Raisa Merikoski, Kirsi Immonen ja Sirpa Pennanen

Kuopion aluetyöterveyslaitoksen ympäristömikrobiologian laboratoriossa on selvitetty varastopunkkien esiintymistä kanaloissa sekä työntekijöiden oireilua ja herkistymistä punkeille. Punkit ovat pieniä, silmälle näkymättömiä hämähäkkieläimiä, jotka viihtyvät kosteissa ja lämpimissä olosuhteissa (suhteellinen kosteus > 50 %, lämpötila > 25 C). Maatiloilla punkit viihtyvät varastoidussa rehussa ja viljassa, kuivikkeissa ja pinnoille laskeutuneessa pölyssä. Sisätilojen punkit jaetaan perinteisesti huonepöly- ja varastopunkkeihin. Huonepölypunkkien pääravintona on ihmisen ihohilse kun taas varastopunkit syövät homeita, hiivoja ja orgaanista jätettä. Varastopunkkeihin kuuluvat myös siipikarjan loispunkit, ns. "kanapunkit" Dermanyssus gallinae ja Ornithonyssus sylviarum, jotka imevät verta isäntäeläimestään. Ne aiheuttavat kanoille anemiaa ja ärsytysoireita, joiden seurauksena mm. kanojen munantuotanto vähenee. Punkeissa ja niiden ulosteessa on allergeeneja, jotka aiheuttavat ihmiselle allergiaoireita ja astmaa. Punkkipitoisuudelle on ehdotettu ohjearvoa 100 kpl grammassa pölyä, minkä yli menevät pitoisuudet aiheuttavat herkistymisriskin.

Suomessa on tällä hetkellä hieman yli 1 000 siipikarjatilaa. Kananmunantuotannosta 90 % tapahtuu häkkikanaloissa, jotka kuitenkin ovat poistumassa vuoteen 2012 mennessä. Tutkimuksessamme oli mukana kolme 1 000-5 000 kanan munantuotantokanalaa. Kanalat olivat häkkikanaloita. Tiloilta käytiin ottamassa pölynäytteitä punkkianalyyseja varten neljästi vuonna 2001, jotta saataisiin selvitetyksi punkkimäärien vuodenaikaisvaihtelua. Näytteitä otettiin lisäksi työvaatetuksesta ja viljelijän kodista tarkoituksena tutkia kulkeutuvatko punkit eläintiloista koteihin.

punkit1

Kuva 1. Punkit tutkittiin laskeutuneesta pölystä.

Punkkeja löytyi kaikista kanaloista ja jokaisena vuodenaikana. Eläintiloissa punkkeja esiintyi eniten syksyllä (keskimäärin 1 900 kpl grammassa pölyä) ja toiseksi eniten talvella (1 300 kpl/g) (kuva 2). Kanaloissa on suotuisat olosuhteet punkkien kasvulle: paljon orgaanista pölyä (jauhoruokinta ja höyhenet) sekä riittävän korkea kosteus ja lämpötila. Löydetyt punkkimäärät olivat niin suuria, että herkistymisraja (100 kpl/g) ylittyi syksyllä ja talvella kaikissa näytteissä sekä keväällä ja kesällä 90 %:ssa näytteitä. Kodeista punkkeja löydettiin keskimäärin 20-170 kpl/g ja työvaatetuksesta 20-120 kpl/g riippuen vuodenajasta. Päinvastoin kuin eläintiloista, kodeista ja vaatteista punkkeja löytyi eniten kesällä, jolloin esiintyi myös herkistymisrajan ylittäviä punkkipitoisuuksia. Talvisin sisäilman suhteellinen kosteus on kodeissa niin alhainen, että se rajoittaa punkkien esiintymistä.

punkkeja_grammassa

Kuva 2. Punkkimäärien geometriset keskiarvot koti-, työvaatetus- ja eläintilanäytteissä eri vuodenaikoina.

Löydetyt punkit olivat pääasiassa Glycyphagidae-, Tarsonemidae- ja Acaridae-heimoihin kuuluvia varastopunkkeja sekä huonepölypunkkeja. Esimerkiksi Acaridae-heimoon kuuluvat suvut Tyrophagus ja Acarus ovat tunnettuja allergian aiheuttajia. Näytteissä esiintyi myös Mesostigmata-heimon punkkeja, joihin kanapunkit Dermanyssus gallinae ja Ornithonyssus sylviarum kuuluvat. Kyseinen heimo oli kuitenkin vasta viidenneksi yleisin. Sen sijaan huonepölypunkkien heimo (Pyroglyphidae) oli yllättäen yleisin punkkiheimo.

Kodeista ja eläintiloista löytyi samoihin heimoihin kuuluvia punkkeja, mikä viittaa punkkien kulkeutumiseen eläintiloista koteihin. Työvaatteiden käytöllä, säilytyksellä ja huollolla on tärkeä merkitys kulkeutumisen estämisessä. Eläintiloissa käytettäviä vaatteita olisi hyvä säilyttää tuotantotilojen puolella ja niitä tulisi pestä riittävän usein. Punkit kuolevat joko yli 60 C:n pesussa tai alle -18 C:n pakkasessa, jossa vaatetta olisi hyvä säilyttää kahden vuorokauden ajan. Pakastamisen jälkeen kuolleet punkit ja allergeenit tulee imuroida, ravistella tai pestä pois vaatteesta.

Tutkittujen tilojen työntekijöillä (n = 5) oli allergisia sairauksia sekä hengitystieoireita enemmän kuin suomalaisella väestöllä keskimäärin. Riski altistua ja herkistyä punkeille kanaloissa on ilmeinen, joten tutkittujen työntekijöiden oireilu ja sairaudet johtuvat mahdollisesti työperäisestä punkkialtistumisesta. Työntekijöiden altistumisen ehkäisy on siis tärkeää. Punkkien määrän voi minimoida tehokkaalla siivouksella ja muuttamalla olosuhteet punkeille epäsuotuisiksi, toisin sanoen pitämällä ilman lämpötila ja suhteellinen kosteus riittävän alhaisina, mikä voi käytännössä olla vaikea toteuttaa. Riittävästä ilmanvaihdosta huolehtiminen on tärkeää sekä altistumisen vähentämiseksi että ilmankosteuden liiallisen nousun ehkäisemiseksi.

Punkkien torjuntaan voidaan käyttää erilaisia myrkkyjä, joista bentsyylibentsoaattia sisältävät valmisteet ovat yleisiä huonepölypunkkien torjunnassa. Myrkkyjen tehosta on kuitenkin ristiriitaista tietoa ja niiden käyttö voi olla riski sekä ihmisille että eläimille. Erityisesti kanapunkkien torjuntaan on viime vuosina pyritty kehittämään myös myrkyttömiä torjuntakeinoja, joista esimerkkinä voidaan mainita fysikaalisesti vaikuttavat piikivijauheet (SiO2) sekä kanalan kuumennuskäsittely. Kaikesta huolimatta kanaloissa tulee todennäköisesti jatkossakin esiintymään jonkin verran punkkeja. Punkeilta ja kanaloissa esiintyviltä muilta allergeeneilta ja pölyiltä on mahdollista suojautua P2-luokan hengityksensuojaimella, jonka käyttö on suositeltavaa ainakin pölyisimmissä työvaiheissa.

punkit2

Kuva 3. Varastopunkki Acarus sp. ja huonepölypunkki Dermatophagoides sp.